Emily kirjoitti blogissaan Library Revolution kokemuksestaan eräässä kirjastossa, jossa asiakas voi lainata soitinta kuunnellakseen erilaisia kirjaston tuottamia ohjelmia. Tämähän on hyvinkin yleistä muualla maailmassa, eikä pointti ollutkaan siinä. Vaan siinä, että pieni standardisoitin oli peitetty sen toimintaa selittävillä tarroilla tyyliin: Äänen säätö: Käännä oikeaan lisätäksesi ääntä. Käännä vasemmalle hiljentääksesi ääntä.
Ja tämä oli vain yksi esimerkki. Lue lisää Emilyn Let me explain -artikkelista.
Ensi alkuun juttu saattaa tuntua huvittavalta, mutta valitettavasti se kuvaa hyvin ammattikuntamme pakonomaista tarvetta palvella. Mutta missä menee palvelun raja? Missä vaiheessa palvelu muuttuu holhoukseksi?
0 responses tähän mennessä ↓
Ei vielä kommentteja... Laita homma käyntiin täyttämällä alla oleva lomake.