Kirjasto 2.0 edestä ja takaa

Harvoin saa nauttia niin hyvästä seminaarista kuin Åbo Akademin Library 2.0 –hankkeen järjestämä Library 2.0 – a new participatory context Turussa 3.-4.4.2008. Suomen ja Pohjoismaiden asiantuntijat valottivat aihetta ilahduttavan monesta näkökulmasta, joten me pitempään aihetta seuranneetkin saimme seminaarista paljon uutta.

Seminaariin oli kerääntynyt viitisenkymmentä kiinnostunutta eri kirjastosektoreilta. Amkkilaisten edustus oli ilahduttavan runsas: Margareta Danielsson Arcadasta, Hannu Hahto PIRAMKista, Anna-Liisa Holmström Lahdesta, Katri Kanervo Diakista, Susanna Ruohomäki SAMKista, Marja-Liisa Timperi TAMKista ja Kati Vuorenmaa Vaasasta. Ja tietysti paikalla olivat myös konsortion pääkonttorin ihanat naiset Ulla-Riitta Lahtinen ja Tarja Takaranta.

Kuvassa vasemmalta: Katri Kanervo, Susanna Ruohomäki ja Marja-Liisa Timperi.

Seminaarista on julkaistu loistava yhteenveto jo aiemmin. Aihe on kuitenkin sen verran tärkeä, että raportointi on hyvä tehdä vähän laajemmin. Seuraavassa lähinnä täydennän järjestäjien omaa yhteenvetoa.

Seminaari alkoi työpajoilla, joissa paneuduttiin Kirjasto 2.0:n käsitteenä. Pajojen neljä näkökulmaa olivat kommunikointi, yhteisöt, yhteistyö ja ulkoistetut työkalut.

Kim Holmberg johdatteli meitä Kirjasto 2.0 –käsitteeseen, josta on useita eri tulkintoja: Thomas Brevik :: Michael Stephens :: Michael Casey.

Seuraavaksi saimme tutustua kirjastojen uusiin tapoihin kommunikoida:

Yhteisölllisyyttä tuetaan eri tavoin:

Isto Huvila uskalsi sanoa ääneen, mikä kirjastojen kehityksessä kiikastaa: kirjastojen kultainen vasikka on Pyhä Luettelo, johon kaikki toiminta perustuu. Rakasta kamalaa Voyageriamme ei parhaallakaan tahdolla voi kutsua toisen sukupolven ratkaisuksi – vertaapa sitä vaikka Librikseen. Hämeenlinnan kaupunginkirjasto on kuulemma tänä syksynä ottamassa käyttöön Web 2.0-ajattelulle perustuvan kirjastojärjestelmän – kannattaa pitää silmällä.

Seminaarin luento-osuuden käynnisti Kari A. Hintikka, joka kertoili tarinoita joukkojen älykkyydestä, pitkästä hännästä ja muista tutuista asioista (lue lisää: Web 2.0 – johdatus internetin uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin). Hintikka määritteli Web 2.0 käsitteen koostuvan kolmesta tekijästä: 1) uusista yritysmalleista, 2) verkostoista ja sisällön jakamisesta sekä 3) internetistä toiminta-alustana. Tavallisilla ihmisillä on nykyään sekä osaaminen että välineet verkon tehokkaaseen hyödyntämiseen, ja he ovat valmiita käyttämään niitä. Hintikka ennustikin, että tulevaisuudessa organisaatiot tulevat toimimaan kuin tutkimus.parvi. fi

Lars Iselid nosti omassa esityksessään esiin Blybergin määrittelemät yksitoista syytä siihen miksi kirjasto 2.0 on tärkeä. Iselidin mielestä erityisesti tekijyyden tunnistaminen tulee vaatimaan merkittävää muutosta ajattelussamme: miten suhtaudumme ns. amatöörien tuottamaan tietoon. Kirjastoilla olisi nyt loistava mahdollisuus auttaa käyttäjiään löytämään luotettavia ja laadukkaita tietolähteitä. Hän kysyi, miksi kaikki tieto on kirjastojen sivuilla piilotettu niin syvälle. Meidän tulisi rakentaa järjestelmiä, jotka tarjoavat tietoa kirjoittajasta, lukijakommentteja, keskusteluja, tilastoja yms. Iselidin mukaan Umeån kirjasto on hyvä esimerkki uudenlaisesta ajattelusta: tieto löytyy helposti ja houkuttelevassa muodossa (kannattaa tehdä testihaku).

Osallistumisen ideologia puhutti myös Kimmo Tuomista, joka vetävässä esityksessään vertasi Kirjasto 2.0 ajattelua punk rockiin: molemmat ovat vallanpitäjiä vastustavia, voimaannuttavia ideologioita jotka perustuvat ajatukseen siitä että kuka tahansa pystyy tekemään mitä tahansa. Sen sijaan että kritisoimme tavallisten ihmisten osallistumista perinteisesti kirjastolaisten hallitsemiin tehtäviin, meidän pitäisi keskustella uudesta toimintatavasta kriittisesti.

Tuominen jatkoi tarkastelemalla auktoriteetin käsitettä. Patrck Wilson on vuonna 1983 esitellyt käsitteen cognitive authority, jolla viitataan siihen että ihminen rakentaa tietoa kahdella tapaa: oman kokemuksen kautta tai muilta oppimalla. Wilson kehitti kolme eri testiä, joita Tuominen käytti sosiaalisen median tarkasteluun:

  1. tekijyys – kuka on RSS-syötteen tekijä? Miten tunnistat Wikipedia-artikkelin takana olevan tekijän?
  2. kustantaja – OA-julkaisut suhteessa tunnettuihin kustantajiin, Wikipedia suhteessa Encyclopedia Britannicaan jne.
  3. dokumenttityyppi – vertaa kiveen kaiverrettuja kymmentä käskyä, Britannicaa ja Wikipediaa – mikä näistä näyttää luotettavalta tiedonlähteeltä?

Tuominen olisi itse lisäämässä vielä yhden testin, sosioteknisen suodatuksen (sociotechnical filtering) joka näkyy mm. sellaisissa palveluissa kuin Flickr, Delicious ja Netvibes. Tuominen lopetti esityksensä toteamalla, että punk rock on yhä voimissaan. Myöskään Kirjasto 2.0 -ajattelu ei tule katoamaan minnekään.

Ensimmäisen päivän päätti Isto Huvila erinomaisella esityksellään siitä, mitä kirjasto 2.0 on ja mitä meidän kirjastoissa tulisi tehdä. Hänen mukaansa 2.0-väelle kirjastojen perinteinen toimintatapa ei enää tunnu oikealta. Muutoksessa on ennen kaikkea kysymys yhteisöistä ja kulttuurista, tietotekninen muutos on vain pieni osa sitä. Huvila kehotti kirjastoja miettimään palvelujaan uudella tavalla. Meidän pitäisi keskittyä tietoon, ei mielipiteisiin, suodattaa relevantti henkilökohtaisesta. Kirjaston tulisi Huvilan mukaan olla portti normitietoon, yhteisesti hyväksyttyyn tietoon. Tärkeää on se, että kirjastoissa kyetään osoittamaan tiedon merkitys sen potentiaaliselle käyttäjälle. Sen sijaan että kirjasto toimii ihmisen ja tietolähteen yhdistäjänä, sen tulisi toimia ihmisten yhdistäjänä:

Toisen seminaaripäivän käynnisti Aira Lepik Tallinnan yliopistosta, jonka puhe käsitteli suhdemarkkinoinnin merkitystä. Puheen pääviesti oli, että markkinointipainotteinen strategia on keino hallita kirjastojen muutosta.

Åbo Akademin Informaatiotutkimuksen laitoksella on pitkä kokemus Second Lifen käytöstä, mikä näkyi myös Kim Holmbergin esityksestä. Virtuaalimaailman tarjoamat mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Library 2.0 –hanke on parhaillaan selvittämässä kirjastojen toimintaa Second Lifessa. Selvityksen mukaan kirjastojen toiminta on virtuaalimaailmassa varsin monipuolista:

Kööpenhaminan yleisestä kirjastosta tuleva Mats Hernwall esitti erinomaisen kysymyksen: miksi kirjastojen osaaminen ei näy niiden www-sivuilla? Kirjastojen henkilökunta päättää sen, mitä palveluja he tarjoavat. Kirjastojen www-sivut ja OPAC ovat kaksi erillistä palvelua jotka eivät koskaan kohtaa; fyysisessä kirjastossa on lukemattomia palveluita joita ei verkossa ole tarjolla. Verkkopalveluihin ei ole kirjastoissa resurssoitu: esim. Kööpenhaminassa on kirjastolla n. 4 miljoonaa kävijää joita palvelee 400 henkilökunnan jäsentä. Kirjaston verkkosivuilla on 3 miljoonaa kävijää, ja heidän tarpeistaan huolehtii 4 kirjastolaista.

Hernwall kehoitti kirjastoja ottamaan oppia yritysmaailmasta. Hänen mielestään meidän pitäisi tarjota asiakkaille sitä mitä he todella haluavat:

  1. sisältöjä, joita voidaan täydentää yhdistämällä kirjastopalveluita ja kaupallisia palveluita kuten esim. Amazon.
  2. semanttisuutta: sisältöihin voitaisiin liittää esim. arvosteluita, muita samaan aineistoon liittyviä aineistoja jne.
  3. sosiaalista vuorovaikutusta, esim. minabibliotek.se.

Hernwall lopetti esityksensä pohtimalla kirjastojen näkymistä sosiaalisessa mediassa. Meidän tulisi olla siellä missä asiakkaammekin. Mutta mitä oikein tehdä sellaisissa ympäristöissä kuin Facebook joissa ainoa lisäarvo vaikuttaisi olevan näkyvyys? Vastaus saattaa löytyä OCLC:n raportista Sharing, privacy and trust in our networked world (2007).

Onko Kirjasto 2.0 hyvä vai huono idea? Päätä itse!

About these ads

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s