Eespäin kohti muutosta (Tampereen päivät 1/3)

Nyt käsi sydämelle, amk-kirjastolainen: arvostatko Sinä omaa työtäsi? Jos tuntematon kysyy sinulta ammattiasi, miten ylpeästi vastaat olevasi kirjastossa töissä?

Tampereen konservatorion juhlasali täyttyi lähes kahdesta sadasta amk-kirjastolaisesta.

Muutoksen tuska tulee Timo Airaksisen mukaan siitä, millaiseksi oma työ koetaan. Jos työ tuntuu vaikealta eikä sen arvoa näe, on mikä tahansa muutos stressaavaa. Toisaalta, mitä mielekkäämmältä oma työ tuntuu, sen helpommalta tuntuu myös muutos.

Lohtua muutoksessa tuovat Airaksisen mukaan erilaiset selviytymisstrategiat, jotka ovat meille kaikille kovin tuttuja mutka jotka listana ovat varsin lannistavia: fatalismi, salaliittoteoria, paranoia. Kaiken takana on joku valtaapitävä jonka intressit ovat kyseessä. Voimme myös suhtautua tai alistuneesti, eihän sille muutokselle kuitenkaan mitään voi. Osa meistä pakenee intosieluiseen kohkaamiseen, lähes hysteeriseen tekemiseen. Tässä seurassa sopeutuminen ja nostalgiaan turvautuminen alkaa tuntua lähes terveeltä vaihtoehdolta käsitellä muutosta. Vain muutama kykenee innostumaan ja toimimaan yhtenä muutosagenteista, jotka ohjaavat muutosta.

Airaksisen tapa tehdä kysymyksiä ei päästä kuulijaa helpolla. Miksi muutos on niin tärkeää? Mitä jos se yhtäkkiä lakkaisikin? Millainen muutoksen tulisi olla, hidas ja asteittainen vai nopea kertarysäys? Ja millainen muutoksen sitten lopulta tulisi olla, mitä kohti meidän tulisi pyrkiä? Onko olemassa jonkinlainen utopia, ideaali jota meidän tulisi tavoitella?

Airaksinen muistutti, että utopiayhteiskunnassa on kehitystä, mutta ei muutosta. Utopiaa leimaa täydellinen pysähtyneisyys, josta syntyy turvallisuuden ja onnen kokemus. Nyky-yhteiskunnassa utopiaa ei voida enää märitellä, sillä meillä ei ole tietoa siitä mikä on se ainoa oikea tapa toimia. Arvostamme vapautta, joka on olennainen osa muutosta. Muutos on raskas, sillä se pakottaa meidät määrittelemään itsemme ja ympäristömme uudelleen.

Airaksinen lopetti puheenvuoronsa muistuttamalla, että muutokseen vaikuttaa aina tietty painovoima. Meitä sitovat tietyt normit ja velvollisuudet, joten aitoja innovaatioita harvoin kyetään luomaan. Paras mihin voimme pyrkiä on löytämään tasapaino muutoksen tavoitetilan ja normien välillä.

Yksi keino hallita kirjaston muutosta on strategiatyö, jota meille esitteli Tuula Haavisto. Strategiassa on aina kyse vaihtoehtojen tunnistamisesta ja valinnoista: näillä muokataan ja ohjataan tulevaisuutta. Onnistuakseen kirjaston strategian tulee määritellä tavoitteensa sen kehysorganisaation tavoitteista: yleisissä kirjastoissa kunnan tai kaupungin, amk-kirjastoissa ammattikorkeakoulun strategioista. Ehkä arvokkainta strategiatyössä on Haaviston mukaan se (arvo)keskustelu, joka syntyy henkilökunnan keskuudessa. Siksi on tärkeää, että strategiamäärittelyyn osallistuvat kaikki henkilökunnan jäsenet.

Arjen nosteen puolesta muutoksessa kertoi meille mukavalla tavalla Martti Telkki. Hänen mukaansa muutoksesta selviää omalla asenteella: ”myönteisyys avaa onnistumisen ovet, kielteisyys sulkee ne”. Telkki kehotti meitä olemaan kiinnostuneita, kuuntelemaan aidosti, olemaan tilanteessa läsnä. Kiitos on pieni sana mutta lämmittää, kun sen antaa oikeasta asiasta. Apua ja tukea on hyvä tarjota, myös pyytämättä. Hienotunteisuus on kuitenkin hyvä muistaa ja antaa toiselle aikaa prosessoida asioita sen sijaan, että kertoo itse miten homma täytyy hoitaa.

Telkki muistutti meitä siitä, että viesti kertaantuu: jos olemme positiivisia, levitämme hyvää oloa laajalle. Mutta sama asia, jos olemme negatiivisia: äksyilymme yhdelle saa hänetkin huonolle tuulelle – ja paha olo leviää taas eteenpäin.

Muutostilanteessa itsearviointi on entistä tärkeämpää. Meidän tulisi miettiä sitä, olemmeko luottamuksen luojia vai syöjiä, annammeko energiaa vai viemmekö sitä. Laitahan taas käsi sydämelle, amk-kirjastolainen: kun astut tilaan, lisääntyykö sen energia?

Telkki peräänkuulutti innostusta: meidän tulisi etsiä uusia tapoja toimia, vaihtoehtoisia malleja ajatella, löytää ne kätkössä olevat siemenet ja aarteet ja nostaa ne esiin. Asiakaspalvelijoina meidän pitäisi pyrkiä mestarisuoritukseen, tarjoamaan asiakkaalle sitä arjen ekstraa jolla saamme asiakkaamme hyvälle mielelle. Asiakaspalvelutilanteessa vain 10% suorituksesta liittyy todelliseen osaamiseen, asiantuntijuuteen. Peräti 90% suorituksesta määrää asenne ja asiakkaan kuunteleminen. Jotta tässä onnistuu parhaiten, meidän on ennen kaikkea tiedostettava oma asenteemme ja se, mitä itse ajattelemme asiakkaista. Ovatko he meille pakollinen paha vai olemassaolomme oikeutus?

Työssä – ja muutoksessa – jaksamisen avaintekijöitä ovat paitsi asenteet, myös eettisyys josta meille puhui Jaana Venkula. Eettisyydellä Venkula tarkoitti niitä tapoja, joilla olemme harjaantuneet toimimaan. Hän on samaa mieltä kuin Spinoza: eettisyys suojaa ja ylläpitää elämään yleensä. Työyhteisön eettisyyden määrittelevät sen toimintatavat. Muutoksessa meidän tulee itse miettiä, tuntuuko se meistä oikealta; tästä syntyy eettisyys arjen toiminnassa.

*********

Esityskalvot löydät Tampereen amk-kirjastopäivien kotisivuilta.

Artikkelin kuvista kiitos Ulla-Riitta Lahtiselle Amkit-konsortiosta. Timo Airaksisen ja Martti Telkin kuvat on linkitetty Tampereen amk-kirjastopäivien sivustosta.