Kirjastolaisen asennekasvatusta parhaimmillaan

Stephen Abram

Kuvittelepa tilanne, jossa asut omakotitalossa ja lapsesi alkavat vaatia lisätilaa. Päätät teettää taloon lisäsiiven ja kutsut paikalle arkkitehdin. Mitä hän sanoo ensimmäisessä tapaamisessanne?  Kertooko hän hienoista CADCAM-ohjelmistaan, upeasta sähkösahastaan tai hyllystään löytyvistä arkkitehtuuria käsittelevistä kirjoista? No ei tosiaan. Hän kysyy mihin uutta tilaa haluat käyttää, millaiselta haluat tilan tuntuvan, millaisia asioita haluat siellä tapahtuvan.

Miksi kirjastolaiset toimivat toisin kuin muut? Kun asiakas astuu kirjastoon, hänelle ei kerrota niistä elämyksistä joita hänelle on tarjolla. Hänelle kerrotaan hienoista tietokannoista, parhaista hakutekniikoista, tiedonlähteiden arvioinnista.

Me emme yksikertaisesti ymmärrä kirjaston käyttäjiä. Ja tämä on iso ongelma, jos haluamme selvitä muutoksista hengissä, korosti Stephen Abram esityksesssään hollantilaisille kirjastonhoitajille Rotterdamissa elokuussa. Nykyistä ammattikultturiamme leimaavat:

• köyhyys  ~ “Meillä ei ole tarpeeksi rahaa.”
• sorto-ajattelu ~”Ne eivät ymmärrä meitä.”
• pasiivisuus ~ Emme osaa emmekä halua markkinoida itseämme, kertoa siitä mitä todella teemme.
• riskin välttäminen ~ Asiat tutkitaan kuoliaaksi ennen kuin niitä lähdetään kokeilemaan.

Abram kutsuu tätä passiiviseksi puolustuksellisuudeksi (passive defensiveness), jossa keskitytään selittämään sitä miksi emme voi menestyä paremmin.

Abrams kehottaa meitä unohtamaan käytettävyyden (usability) ja miettimään hyödyllisyyttä (usefullness). Hänen tutkimustensa mukaan kaksi tärkeintä syytä tulla kirjastoon ovat yhteisöllisyyden kokeminen ja oppiminen. Meidän pitäisi kirjastoissa unohtaa omat luutuneet käsityksemme käyttäjiemme tarpeista ja selvittää, mikä todellisuus oikein on.  Esimerkkinä Abrams kertoo tarinaa kirjastosta, jossa kirjastonhoitajat valittivat nuorten äitien dumppaavan lapsensa kirjaston ilmaiselle satutunnille päästäkseen rauhassa tupakalle. Kun asiaa tutkittiin selvisi, että äidit käyttivät vapaa-aikansa mm. etsien opinnoissa tarvitsemaansa lähdeaineistoa. Ja satutunneille he lapsensa toivat koska nämä nauttivat tunneista ja oppivat paljon hyödyllisiä asioita.

Meillä on paljon luutuneita käsityksiä, joilla ei ole olemassa minkäänlaista todellisuuspohjaa. Kuinka monta kertaa olet itse kahvihuoneessa sanonut tai kuullut kollegasi sanovan: “Eihän ne asiakkaat mitään ymmärrä” tai “Opettajat nyt vaan on sellaisia”. Näillä tavoilla tuetaan omaa yhteisöllisyyttä ja pönkitetään huonoa omanarvontuntoa, mutta samalla myös tuetaan ja edelleen siirretään kulttuuria joka estää muutoksen.

Suosittelen katsomaan Abramsin esityksen kokonaisuudessaan. Videon kesto on tunti, mutta se hujahtaa hetkessä. Vinkki: video kannattaa kelata kohtaan 7 min 33 s, jolloin Abrams itse astuu kehiin.

Kiitos vinkistä: Nancy Dowd @ The M Word