Oppaita erilaisten opiskelijoiden huomioimiseksi

ESOK-hankkeen ensimmäiset oppaat ovat valmistuneet, ja lisää on luvassa. Toistaiseksi valmiina ovat:

Heikkonäköisen ja sokean opiskelijan huomioon ottaminen korkeakouluopiskelussa

Kuuron ja huonokuuloisen opiskelijan huomioon ottaminen korkeakouluopiskelussa

Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuden huomioon ottaminen korkeakouluopiskelussa.

Kaikista oppaista on tarjolla html-, pdf- ja doc-versiot. Oppaiden taitosta ja hauskasta kuvituksesta vastaa Kaisa Leka.

Alla finns även på svenska!

Videoita esteettömyydestä

Pohjois-Karjalan ja Mikkelin ammattikorkeakoulut yhdessä Savonian kanssa ovat toteuttaneet Hyvä käytettävyys oppimisympäristöissä -hanketta, jonka tavoitteena on tuottaa esteettömyyden suunnittelumalli. Hanke aloitti laatimalla perusselvityksen amkkien esteettömyyden kehittämiseksi, jonka jälkeen kukin mukana amk keskittyi omiin pilottikohteisiinsa:

• Mikkelissä pilottikohteena on ollut asiakaspalvelupiste Elixiiri. Yhteyshenkilönä toimii Sirpa Kammonen.

• Kuopiossa kohteena ovat olleet IT-luokat, auditorio sekä kirjasto ja muut itseopiskelupisteet. Yhteyshenkilönä toimii Anne Kanto-Ronkanen.

• Joensuussa on huomio kiinnitetty sisäänkäynteihin ja oviympäristöihin yleensä, piha-alueisiin sekä opastukseen ja viestimiseen. Yhteyshenkilönä toimii Seija Örn.

Hankkeen yhtenä tuotteena on syntynyt videomateriaalia esteettömyydestä. Erityisesti suosittelen katsomaan videon Soile etsii auditoriota, joka kertoo siitä, minkälaisia pulmia tulee eteen liikkumisessa uudessa paikassa, kun näkee ja kuulee huonosti.

Esteettömyys koskettaa jokaista (2/2)

Toinen seminaaripäivä alkoi aurinkoisissa merkeissä. Hannu Puupponen ja Merja Ylönen ESOK-hankkeesta avasivat päivän, minkä jälkeen Pekka Lapinleimu Kuuloliitosta käytti lyhyen puheenvuoron.

Aamun ensimmäinen varsinainen esitys keskittyi Kuopion yliopiston I HOPE -hankkeeseen, jota meille esitteli opiskelijapalvelun päällikkö Tuija Pasanen. Hankkeessa on kyse kuntoutuskursseista opiskelijoilla, joilla on mielenterveysongelmien vuoksi vaikeuksia edetä opinnoissaan.  Kurssi auttaa opiskelijaa suunnittelemaan kuntoutumista edistävää toimintaa, ottamaan vastuuta päätöksistä ja palaamaan vähitellen opiskeluun tai hakemaan uutta ammatillista suuntaa. Toimintamuotoja ovat vertaistukiryhmä ja yksilöohjaus.

Pasasen mukaan kurssilla on ollut selvä positiivinen vaikutus osallistujien opintoihin: 26 opiskelijasta kaksi on jo valmistunut ja muut ovat aktivoituneet opiskelussa selvästi. Myös muuten nämä syrjäytymisuhassa olleet opiskelijat ovat saaneet elämäänsä järjestykseen: arkirytmi on löytynyt ja yksinäisyyden kokemukset väistyneet.

>> Lue lisää Tuija Pasasen esityksestä.

Näkövammaisten opiskelijoiden tarpeista meille kertoi Sari Kokko Näkövammaisten keskusliitosta. Suomessa on n 80 000 näkövammaista, joista 10 000 sokeita. Näkövammaisille tavallista hankalampia tilanteita ovat liikkuminen vieraassa ympäristössä, tavallisen tekstin lukeminen, graafiset symbolit, kuvat & kaaviot, graafiset käsitteet, jopa värit.

Tietotekniikan kanssa käytettäviä apuvälineitä on näkövammaisille useita erilaisia, ja opiskelija saa ne pääasiassa Kelan kautta. Internet ja tiedon sähköistyminen  on parantanut tiedonsaantimahdollisuuksia, mutta sivustoissa on yleisesti pahoja puutteita: alt-tekstit puuttuvat kuvista, käyttöliittymä ei skaalaudu, pdf- tai flash-tiedostojen määrä on suuri jne.

Huonosti suunniteltuja webbisivuja pahempi ongelma ovat korkeakouluissa yleisesti käytössä olevat oppimisalustat (esim. Moodle, Optima, WebCT) joiden suunnittelussa ei ole huomioitu esteettömyyttä. Parannusta ei vaikuttaisi olevan tulossa myöskään tulevaisuudessa.

>> Sari Kokon esitys kertoo lisää yksityiskohtia.

Helsingin yliopiston hyvistä käytänteistä kertoi Eva Isaksson, joka muuten oli esiintyjien ainoa kirjaston edustaja. Esteettömyys on edennyt HYssä 1970-luvulta alkaen, mutta työ on edennyt erityisesti 2000-luvulla. Vuosina 2005-2006 olleen esteettömyyshankkeen tuloksena syntyi 84-sivuinen raportti, joka oli täynnä suosituksia. Haasteena oli – ja yhä on – resursointi. Esteettömyystyötä ohjaa yliopiston tasa-arvotoimikunta, neuvontaa ja käytännön järjestelyitä hoidetaan opetus- ja opintopalveluissa osana muuta toimintaa. Valintojen ja opetuksen erityisjärjestelyihin on tänä vuonna valmistunut ohjeistus, jonka lisäksi tietoa löytyy myös intranetistä.

Helsingin yliopiston kirjastot ovat olleet omalta osaltaan aktiivisia: niiden sivuilta löytyy esteettömyystietoa asiakkaille, ja kartoituksia on teetetty Kynnyksellä. Kirjastojen oma esteettömyystyöryhmä aloitti toimintansa 2008 ja huolehtii mm. siitä, että tulevan Kaisa-kirjaston suunnittelussa painotetaan esteettömyyttä.

>> Lue lisää Eva Isakssonin esityksestä.

Noviassa on tänä vuonna aloitettu opetusministeriön rahoittama esteettömyyshanke, jolla on rahoitusta 2010 loppuun asti. Projektipäällikkönä toimii Peter Lindroos, joka kertoi meille hankkeen tavoitteena olevan kehittää best practices -järjestelmä, jolla voidaan vastata erilaisten opiskelijoiden tarpeisiin. Suunnitteilla ovat mm. oppimisklinikat ja  henkilöstön koulutus (ml. asennekasvatus). Myös kirjasto on sisällytetty hankkeen piiriin, onhan se yksi tärkeimpiä opiskelijapalveluita. Toivottavasti jossakin vaiheessa saamme kuulla lisää tästä hankkeesta myös kirjaston näkökulmasta.

>> Tutustu Peterin esitykseen Novian hankkeesta.

Päivä jatkui vielä työpajatyöskentelyllä, mutta itse jouduin valitettavasti lähtemään kokoukseen Tikkurilaan. Osa työpajojen materiaaleista löytyy ESOK-hankkeen sivuilta.

Kuurojen ja huonokuuloisten tarpeista oli huolehdittu erinomaisesti: tilassa olevan silmukan lisäksi saatavilla oli tulkkausta sekä viittomakielellä että tekstitulkkauksena. Viittomakielen tulkkipalvelut tilaisuuteen saatiin  Diakonia-ammattikorkeakoulusta.

Esteettömyys koskettaa jokaista (1/2)

Koskas olet viimeksi osallistunut muuhun kuin kirjastoalan seminaariin? Suosittelen kokemusta lämpimästi kaikille: oman alan ulkopuolisissa seminaareissa kokee vielä ahaa-elämyksiä ja tuntee oppivansa jotakin uutta ja kiinnostavaa. Tästähän ne Sissi ja Monikakin meille Helsingissä saarnasivat: ajatukset uudistuvat parhaiten oman ammatti-alan ulkopuolella.

ESOK-hankkeen järjestämä Esteettömyys koskettaa jokaista -seminaari keräsi yhteen peräti 118 korkeakoulujen ja oppilaitosten edustajaa, 30 meistä amk-kentältä. Amk-kirjastolaisia ei paikalla vaikuttanut olevan – jos minua ei sellaiseksi lasketa.

Tervetulosanat meille lausuivat ESOK-hankkeen puuhahenkilöt Merja Ylönen (Diak) ja Hannu Puupponen (JY). Opetusministeriön terveiset toi Birgitta Vuorinen, joka puhui kauniisti esteettömyyden merkityksen noususta sekä yhteiskunnassa yleensä että korkeakouluissa erityisesti. Haasteen hän näkee olevan ennen kaikkea siinä, mistä löydämme aktiivisia organisaatioista, verkostoja ja ihmisiä jotka ovat halukkaita edistämään esteettömyyttä.

Korkeakoulujen rakennemuutoksesta Vuorinen puhui yliopistojen mahdollisuutena ottaa enemmän vastuuta omasta  toiminnastaan – tämä tietysti kattaa myös taloudellisen vastuun. Keskitetyn rahoituksen loputtua korkeakouluilta vaaditaan entistä enemmän sitoutumista myös esteettömyyden edistämiseen, jotta kehitys ei pääty 2009 lopussa.

Kansainvälinen yhteistyö on lisääntynyt myös esteettömyys-asioissa sekä Pohjoismaiden että Euroopan tasolla, minkä Vuorinen näkee pelkästään hyvänä asiana. Hän korosti kuitenkin sitä, että yhteistyön merkitys tulee enemmän muilta oppimisesta. Suomen täytyy löytää oma toimintamalli, joka sopii meidän yhteiskuntaamme .

Kaisa Alanne Kuurojen liitosta kiitti ESOK-hanketta siitä, että se on ansiokkaasti paitsi edistänyt esteettömyyttä, myös muistuttanut esteettömyyden monimuotoisuudesta.  Tietoa lisäämällä ja asenteita muuttamalla hankkeessa on vaikutettu positiivisesti opiskelijoiden korkeakouluissa saamaan palveluun.

Alanne oli iloinen siitä, että myös Suomi on ratifioinut YK:n yleissopimuksen vammaisten oikeuksista.  Sopimuksen toisessa artiklassa julistetaan, että kaikki kielet – myös viittomakieli – ovat tasa-arvoisia. Yhdeksäs artikla korostaa tiedon saavutettavuuden merkitystä, ja mainitsee myös taloudelliset rajoitteet. Artiklassa 21 korostetaan ilmaisun ja mielipiteiden vapautta omalla kielellä. Artikla 24 takaa kaikille samanlaisen oikeuden yhtäläiseen opetukseen.

Päivän ensimmäinen varsinainen esitys tuli naapuristamme Ruotsista.  Seija Hiltunen Tukholman yliopistosta kuvasi niitä tapoja, joilla maan korkeakoulut edistävät opiskelun esteettömyyttä. Ruotsin lainsäädännössä vammaisiin lasketaan myös erilaisista oppimisvaikeuksista kärsivät, siis myös lukihäiriöiset.

Ruotsissa on olemassa kansallinen yhteyshenkilö, joka koordinoi korkeakoulujen esteettömyysverkostoa ja järjestää erilaisia koulutustilaisuuksia. Tämän lisäksi yhteyshenkilö koordinoi jaettavaa lisärahoitusta. Lisärahoitusta voi hakea mm. erilaisiin kehityshankkeisiin tai jos tarve on selvästi ylittänyt odotukset. Muuten korkeakoulujen on  selvittävä omillaan:  kunkin on varattava 0,3% perusopetusbudjetistaan esteettömyyden vaatimiin pedagogisiin erityisjärjestelyihin (esim. suulliset tentit).

>> Lue lisää Hiltusen esityksestä.

Anne Nylundin aiheena oli Universal Design, joka Norjassa on korvannut mm. saavutettavuuden ja käytettävyyden käsitteet. Annen mukaan muutos lähti siitä, että norjalaiset tajusivat olevansa luomassa maata joka on tarkoitettu pitkille, nuorille, valkoisilla ja terveille norjalaisille. Mutta onhan niitä muunkinlaisia norjalaisia..

Universal Design on perinteisesti liittynyt ympäristösuunnitteluun, mutta Norjassa se on ulotettu kaikkeen inhimilliseen toimintaan, mukaan lukien korkeakouluopiskeluun.

Norjassa opiskelijapalvelut jakautuvat kahdelle sektorille. Julkiset palvelu kattavat mm. apuvälineteknologian, viittomakielen tulkin, äänikirjat, liikennepalvelut ja jopa kotipalvelut. Korkeakoulujen tuottamiin palveluihin kuuluvat ohjaus, tenttikäytänteet, luentojen muistiinpano-palvelut  tai tallennus sekä ICT.

Myös Norjassa toimintaa koordinoidaan kansallisella tasolla: kaksi kokopäiväistä koordinaattoria pyörittävät verkostoa, vierailevat yliopistoissa ja toimivat erilaisissa esteettömyyteen liittyvissä hankkeissa.

>> Lue lisää Norjan tilanteesta.

Professori Alan Hurst Keski-Lancashiren yliopistosta Prestonista on yksi Britannian arvostetuimpia opiskelun esteettömyyden puolestapuhujia, eikä ihme. Hän  peräänkuuluttaa kulttuurin muutosta, jossa oppimisen esteiden sijaan puhutaan erilaisista oppijoista, vammojen sijaan haitoista.

Hurst näkee kolme kriittistä vaihetta opiskelijan elämässä. Opiskelemaan hakeutuessaan vammaiselle opiskelijalle eivät välttämättä kaikki vaihtoehdot ole mahdollisia (esim. ilman hienomotorisia taitoja ei kannata yrittää hammaslääkäriksi). Opiskelun kustannukset saattavat myös nousta esteeksi, samoin tiedon saavutettavuus. Siirtyminen korkeakoulusta toiseen ei aina ole yhtä helppoa kuin ns. normaaleille opiskelijoilla.

Itse opiskelukokemus on Hurstin mukaan toinen kriittinen vaihe, johon kuuluvat läsnäolopakko, kenttätyöskentely, yritysvierailut, työharjoittelut. Työskentelymuodot kuten labrat, työpajat ja studiot saattavat hankaloittaa vammaisen elämää jopa suhteettoman paljon.

Kolmas kriittinen vaihe tulee opintojen lopussa, kun opiskelija saa tutkintonsa valmiiksi. Mitä vaihtoehtoja hänellä on? Voiko hän tehdä jatkotutkinnon, löytääkö hän työpaikan?

>> Lue lisää Hurstin esityksestä.

Iltapäivällä ohjelmassa oli vielä paneelikeskustelu, jossa puhuttiin yleisellä tasolla eri teemoista: laadunvarmistuksesta, tutkimuksesta ja arvioinnista, rahoituksesta, kansallisesta lainsäädännöstä sekä eri toimijoista kansallisella ja paikallisella tasolla. Keskusteluun osallistui opiskelijoiden, korkeakoulujen ja vammaisjärjestöjen edustajia.

>> Paneelikeskustelun tausta-aineisto.

Päivä päättyi pyörätuolitanssija Risto Långin hienoon esitykseen.

Esteettömyys koskettaa jokaista

ESOK-hankke järjestää valtakunnallisen esteettömyys-seminaarin 06.-07.05. 2009 Valkeassa talossa, Helsingissä. Seminaari, iltatilaisuus ja apuvälinenäyttely ovat osallistujille maksuttomia.

Seminaarin teemoja ovat

• oppimisen monenlaisuus – opetus ja oppimateriaalit
• yhdenvertaisuus ja esteettömyys korkeakouluyhteisössä
• korkeakoulun esteettömyyden edistämisen kokemuksia ja mahdollisuuksia.

Tarkempi ohjelma sekä ilmoittautumislomake löytyvät seminaarin kotisivuilta.

Selkeät opetusdiat

Tiistain seminaarissa opin, että lukihäiriöisiä on Suomessa jo joka viides. Miten me amkeissa olemme huomioineet lukihäiriöisten opiskelijoidemme tarpeet?

Kuva: The Rocketeer

Vastaus lienee: emme mitenkään. Tässä olisikin asia,  jossa kirjasto pitkästä aikaa voisi näyttää esimerkkiä. Mitäs jos aloittaisit vaikkapa uusimalla opetusdiasi ja -materiaalisi? Lukihäiriöistä auttaa jos:

• käytät isoa ja selkeää fonttia (san-serif)
• vältät isoja kirjaimia
• käytät vaaleaa ja rauhallista taustaa
• et tasaa rivejä oikealta
• vältät kursivointia
• käytät lyhyitä sanoja
• suosit listoja
• kirjoitat sinä-muodossa
• käytät kapeita sarakkeita
• käytät kuvia.

Lisää vinkkejä löydät vaikkapa Erilaisten oppijoiden liiton verkkosivuilta.

Esteettömästi Celiassa

[klo 7.36] Olen juuri junassa matkalla Helsinkiin Celian järjestämään esteettömyys-seminaariin. Seminaarin virallinen nimi on varsin hengästyttävä: Yhdenvertaisuusperiaatteen toteutuminen ja hyvät käytännöt lukemisesteisten kirjastopalveluissa. Itse asiassa, tätä markkinoitiin kyllä alunperin nimellä Lukemisesteisten korkeakouluopiskelijoiden kirjastopalvelut.

Ohjelma on uskomattoman tiukka: kuulemme korkeintaan 20 minuutin esityksiä, ja viiden minuutin esityksiäkin on ohjelmaan mahtunut monta. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten aikataulu pelittää.

Kommentoin tapahtuman livenä, jos suinkin ehdin ja koneen virta riittää.

[Kello 9.58] Täällä sitä ollaan, aamukahvi lämmittää mukavasti vatsassa ja väki alkaa vähitellen siirtyä auditorioon. Ainakin alun perusteella tästä vaikuttaa tulevan oikea elämys: jo talon pääovella linnut lauloivat ja sama jatkui pääaulassa. Rakennuksen äänimaailmaan on muutenkin kiinnitetty paljon huomiota, niin kuin oikein onkin.

Auditoriossa ei valitettavasti ole sähköpistokkeita, joten raportoin livenä korkeintaan aamupäivän.

[klo 10.06] Marketta Ryömä avaa tilaisuuden, jossa korkeakoulukirjastot ja Celia-kirjasto ensimmäistä kertaa yhdessä pohtivat esteettömyysasioita.

[klo 10.15] Jenni Mälkänen johdattelee aiheeseen esittelemällä juuri painosta tulleen taustaselvityksen Lukemisesteisten korkeakouluopiskelijoiden kirjastopalvelut.

Lukemisesteisyys voi viitata näkövammaan, luki- tai oppimisvaikeuteen tai lihassairauteen, eli kyse on hyvin laajasta asiasta. Esteettömyys puolestaan ei viittaa pelkkään fyysiseen ympäristöön, vaan tavoitteena on sujuva yhteiskunnallinen elämä jokaiselle.

Korkeakoulujen yhteisessä ESOK-hankkeessa ei toistaiseksi ole erikseen huomioitu kirjastopalveluita. Asiaan olisi hyvä tulla muutos, eikä ainoastaan siksi että maamme lukioissa on erityistarpeet yhä useammin huomioitu. Tämä tarkoittaa tietysti sitä,  että uudet opiskelijamme osaavat myös vaatia tarvitsemiaan palveluita.

[klo10.40] Ulf Strandin ja Ann-Louise Löfgren Tukholman yliopistosta kertovat lyhyesti ruotsalaisista käytänteistä. Korkeakouluopiskelijoiden palvelut perustuvat neljän toimijan yhteistyöhön:

• yhteyshenkilö auttaa opiskelijaa mm. saamaan lainausoikeudet, kopioimaan, saamaan apua muistiinpanojen tekoon ym.
• kirjasto hoitaa kurssikirjallisuuden – tarvittaessa tilaa  ne äänikirjoina
• Talboks- och Punktskriftsbiblioteket tuottaa äänikirjat
• opiskelija kertoo toiveistaan ja tarpeistaan.

[klo 11.20 ] Norjalaisista käytännöistä meille kertoo Linn Kristen Kristensen NLBstä. Tilanne siellä ei ole ihan yhtä hyvä kuin muissa Pohjoismaissa: lainsäädäntö on suht. sama eli velvoittaa huolehtimaan erityistarpeista, mutta rahoitusta toiminnalle ei ole. Viime vuonna tuotettiin vain 350 äänikirjaa, puolet niistä syntetisaattorilla.

NLB onkin keskittynyt lähinnä aineistojen saavutettavuuden parantamiseen mm. lisäämällä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Mielenkiintoisena ja muista pohjoismaista eroavana käytäntönä on kirjatuotannon ulkoistaminen Intiaan.

[klo 11.35] Norjasta tulee myös Anne Nylund, joka edustaa useamman yliopiston yhteistä projektia opiskelijoiden äänikirjatilanteen kehittämiseksi.  Projekti alkoi 2007 tuotantomallien suunnittelulla:

1. ulkoistettu tuotanto: kirjasto tilaa tarvitsemansa kirjan NLB:stä. Tuloksena korkealuokkainen äänikirja, joka on kaikkien tarvitsjoiden käytettävissä.
2. keskitetty tuotanto:  kirjasto skannaa kirjan ja NLB tuottaa siitä automaattisesti äänikirjan puhesyntetisaattorilla. Lopputuotteen laatu vaihtelee.
3. campustuotanto: kirjasto tai opiskelija itse skannaa aineiston (artikkeli, luentoaineisto tms. kirjaa suppeampi). Lopputuotteen laatu vaihtelee, mutta tuotanto on selkeästi nopeampaa kuin muissa malleissa.

Mallien testausvaihe on parhaillaan menossa.

[klo 12.40] Maakatsausten jälkeen on aika kuulla käytännön kokemuksista. Valitettavasti opiskelijapuheenvuoro on peruuntunut sairauden vuoksi, joten ensimmäisenä kuulemme opintohallinnan puheenvuoron.  Laura Karppinen HY:n oikeustieteellisestä tiedekunnasta kertoo oman tiedekuntansa käytänteistä erityisesti valintakokeeseen liittyen. Pääsykoekirjojen osalta tdk tekee yhteistyötä Celian kansssa.

[klo 12.55] Eva Isaksson on monelle tuttu kirjastojen esteettömyyden puolestapuhuja, joka työskentelee HY:n Observatorion kirjastossa. Tänään hän puhuu tekijänoikeusasioiden vaikutuksesta aineistojen saatavuuteen.

[Tähän loppui raportoinnin live-osuus. Seuraava on kirjoitettu parin tunnin viiveellä.]

Eva aloitti napakalla katsauksella tekijänoikeuslainsäädäntöön 1960-luvulta tähän päivään. Vaikka vuoden 2006 tekijänoikeuslaissa koko vammaiskäyttöä koskeva pykälä 17 uudistetttiin kokonaan, tilanne on kaikkea muuta kuin selkeä. Lain tavoite on lähinnä sosiaalinen, joten mm. kustannussopimus on itse lainsäädäntöä tärkeämpi kun mietitään käyttäjien oikeuksia.

FinELib-sopimuksissa vammaisia ei tähän asti ole huomioitu, joskin jatkossa asiaan on luvassa parannusta. Sopimuksissa sanotaan jotensakin niin, että vammaisten tarpeisiin voi aineistoa kopioida, kunhan se ei ole elektronisessa tai painetussa muodossa. Siis, hetkinen..?

FinELib-sopimuksissa pääosin sallitaan aineiston luku pistekirjoitusnäytöltä tai tulostus Braillella, mutta äänisyntetisaattorin käytön sallii alle puolet sopimuksista.

FinELib on kuulemma luvannnut tuottaa koosteen lukemisestoisia koskevista aineistojen käyttöehdoista.

Airi Valkama Erilaisista oppijoista pohdiskeli sitä, miksi lukemisesteiset opiskelijat näkyvät niin huonosti korkeakouluissa. Tilastojen mukaan n. 20% suomalaisista kärsii jonkinasteisesta lukemis- tai oppimishäiriöstä.

Yksi syy näkymättömyydelle hänen mukaansa on se, etteivät suomalaisten asenteet ole vielä  kovin positiivisia. Kukapa haluaisi leimautua “vammaiseksi”? Toisena syynä Valkama pitää sitä, etteivät apuvälineet vieläkään kuulu suomalaiseen koulukulttuuriin. Koska niitä ei ole peruskoulussa tarjottu, ei niitä osaa myöskään korkeakouluopiskelija vaatia.

Kirjastojen ydintehtävänä Valkama piti aineiston saavutettavuutta: meillä tulee olla tietoa eri mahdollisuuksista, pääsy eri tietokantoihin ja aineistoihin. Meillä tulee olla myös riittävästi tietoa, jotta voimme omalta osaltamme auttaa erityistarpeita omaavia opiskelijoita.

Celian kehitysjohtaja Markku Leino esitteli rakenteiseen kirjoittamiseen perustuvaa Daisy-tekniikkaa, joka mahdollistaa tekstin muuntamisen eri muotoihin. Yhteityöhön mukaan on saatu myös Microsoft, joten Save as Daisy -palikka on saatavissa jo Wordiinkin. Tämä tarkoittaa sitä, että ammattikorkeakoulukin voisi helposti tuottaa julkaisunsa ja oppimateriaalinsa erityistarpeita palvelevassa muodossa!

Opiskelijakirjaston Elise Pirttiniemi suhtautuu positiivisesti tulevaisuuteen: uuden kampuskirjaston suunnittelussa esteettömyys on otettu tosissaan. Siihen asti palveluita tarjotaan tarpeen mukaan, mikä tarkoittaa sitä että opiskelijan on itse oltava aktiiivinen. Se mikä on jo nyt mahdollista on esim. kurssikirjojen digitointi Celian avustuksella. Helka-korttiin on myös mahdollista saada liittettyä tieto erityistarpeista: opiskelijalle jopa toimitetaan hänen tarvitsemansa aineisto suoraan kotiin.

Lainattavat e-kirjat on Opiskelijakirjasto toistaiseksi hankkinut Ellibsin kautta, eikä heidän järjestelmänsä ole kovin esteetön edes ns. normaalikäyttäjälle. Vaihtoehtoja on kuulemma testattu jo hyvän aikaa, joten parannusta on luvassa hyvinkin pian.

Kaiken kaikkiaan: erilaisista lukemisesteistä ei kirjastoissa vielä tiedetä riittävästi. Töitä siis riittää.