Heidi Steiner kirjoittaa uusimmassa Library High Tech News -lehdessä niistä tavoista, joilla kirjasto voi tehokkaimmin hyödyntää sosiaalisia verkostotyökaluja (social networking sites, SNS). Esimerkeiksi hän artikkelissaan nostaa suositut palvelut Facebook, MysSpace, Twitter ja Ning.
Steiner korostaa loppupäätelmissään sitä, että palveluja on ylläpidettävä aktiivisesti (=usein) ja että niistä on tiedotettava näkyvästi. Mutta vielä tärkeämpää minusta on se, että palveluille on olemassa selvä tehtävä tai tarkoitus.
Sosiaalisissa verkostoissa pysyäksemme: Anderson Analytics on tutkinut Facebookin, MySpacen, LinkedInin ja Twitterin käyttöä. Heidän mukaansa SNS-palveluihin liittymisen syyt ovat hieman erilaisia eri ikäryhmillä – tämä kannattaa meidänkin huomioida, kun mietimme kirjaston SNS-palveluita.
Ei siis ihme, että nuoret suosivat MySpace-palvelua, keski-ikäiset ja vanhemmat Facebookia. LinkedIn on työelämässä mukana olevien verkosto. Twitter kuluu eniten meidän keski-ikäisten käsissä:
Minulle jäi huono omatunto eilisestä jutusta. Oman ammattikuntani tuntien minun pitäisi välttää kattavia listoja ja vastaavia – te suhtaudutte niihin kuitenkin listana tehtävistä töistä. Ja sitten ahdistutte, kun aika ei riitä kaikkeen. Ja tunnette huonoa omaatuntoa, kun ette kykene ihan kaikkea hallitsemaan. Ja sitten iskee stressi.
Syyllistyn itse ihan samaan ellen tietoisesti pidä varaani.
Alexandra Levit on antanut neljä hyvää vinkkiä, joilla voi hallita sosiaalista mediaa. Nämä neuvot pätevät yhtä hyvin, oli sitten kyseessä sinä tai kirjasto.
1. Selvitä tarve. Kysy itseltäsi miksi olet mukana juuri tässä palvelussa, miksi olet valinnut juuri tämän työkalun. “Kun kaikki muutkin” ei ole riittävän hyvä selitys, ei edes kirjastolle. Ellei sinulla ole todellista käyttötarvetta palvelulle, miksi olla mukana?
2. Päätä käyttötapa. Älä yritä tehdä kaikkea kaikkialla, vaan mieti kohdeyleisö ja käyttötarkoitus. Oletko mukana sekä Facebookissa että LinkedInissä? Yritätkö molemmissa tehdä samoja asioita? Ei hyvä. Erikoistu: käytä toista henkilökohtaiseen ja toista ammatilliseen viestintään.
3. Luo rajat. Tämä liittyy oikeastaan edelliseen. Mieti kohderyhmääsi ja sitä, millaisen kuvan haluat itsestäsi kussakin palvelussa antaa. Älä jaa perheen lomakuvia ammatillisissa verkostoissa. Paitsi jos ihan oikeasti haluat tehdä sen.
4. Jaa toimintaperiaatteesi. Kerro verkostollesi, mihin tarkoitukseen eri palveluita käytät. Jos käytät Facebookia sukulaisten ja ystävien kanssa, sinun ei tarvitse hyväksyä työkavereita kontakteiksi. Sen sijaan voit kutsua heidät liittymään LinkedIniin.
Overdri>e interactive on tuottanut näppärän huoneentaulun merkittävimmistä sosiaalisen median palveluista ja työkaluista. Kuinka monta itsellesi tuttua palvelua listalta löytyy?
Mutta hei, huomio: edes kirjastolaisen ei tarvitse tuntea kaikkia listalla olevia! Tämä ei siis tarkoita huonoa omaatuntoa ja lisätöitä, onpahan vain hauska ja visuaalinen esitys kaikille listafaneille.
Savolaisen Eeva kyseli minulta eilen, josko kirjaston tietokannoista saa omaan käyttöön tehdä ohjeita screencasteina. Iliman muuta, oli minun vastaukseni. Moni tietokantojen tuottajista tarjoaa niitä jo itsekin, joskin vain englannin kielellä.
Screencastit ovat minusta tosi hieno tapa tarjota nopea johdanto tietokannan käytön saloihin. Ne ovat havainnollisia ja väsymättömiä opettajia, joita voi hyödyntää myös verkko-oppimisessa. Jos opiskelijat opettelevat perusteet itsenäisesti, vähät kontaktitunnit voidaan hyödyntää entistä tehokkaammin ja järkevämmin.
Screencasteja on huomattavasti helpompi ja nopeampi päivittää kuin perinteisiä ohjeita, joten aikaa säästyy muuhunkin. Kunhan vain välttää kirjastolaisille tyypillisen täydellisyyden tavoittelun: screencastien ei tarvitse olla ammattilaistasoa. Pääasia on, että haluttu viesti välittyy selkeästi.
Screencastien tekeminen ei ole nykyisin vaikeaa: kaupallisten ohjelmien (esim. Adoben Captivate) lisäksi tarjolla on ilmaisohjelmia (esim. Screenjelly, Screentoaster), joihin pääsee nopeasti sisälle. Vähän harjoitusta, ja kuka tahansa kykenee tuottamaan toimivia opastusvideoita.
Mutta hei: screencasteja voi hyödyntää myös asiakaspalvelussa! Mitäs, jos asiakasta opastaessasi pistäisitkin screencastin nauhoittumaan? Syntyneen tuotoksen voit sitten lähettää asiakkaalle s-postissa. Tai hän voi katsoa sitä verkon kautta kuten Screenjellyssä. Suurin osa selityksistäsi menee joka tapauksessa ohi, joten mahdollisuus palata tilanteeseen on tosi hienoa palvelua – ja pedagogisestikin erinomainen ajatus ;)
Lukaisin tuossa joutessani Journal of Academic Librarianship -lehdestä löytyvät artikkelin, jossa oli kartoitettu kahdeksankymmenen akateemisen kirjaston web 2.0-käyttöä New Yorkin osavaltiossa. Tulokset eivät ole mitenkään yllättäviä: sama trendi on nähtävissä myös Suomessa. Joitakin eroja kuitenkin löytyy.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, 1) onko kirjastoissa hyödynnetty web 2.0-työkaluja ja 2) miten näitä työkaluja oli sovellettu kirjastopalveluissa. Alle puolet (42%) tutkituista kirjastosta oli ottanut käyttöönsä minkäänlaisia sosiaalisen median työkaluja. Ylivoimaisesti yleisin käytetyistä työkaluista oli mese, Instant messaging, joka on luonteva työkalu sähköpostin ja tekstiviestin käyttäjille. Suomessa meseä hyödyntävät lähinnä yleiset kirjastot, eivätkä niistäkään monet.
Käytettyjen Web 2.0 työkalujen jakautuminen
Seuraavaksi suosituimpia työkaluja olivat blogit ja uutissyötteet, joita molempia hyödynnettiin lähinnä ajankohtaistiedon jakelussa ja yleisessä tiedotuksessa. Tageja ja wikejä käytettiin vain muutamassa kirjastossa, podcasteja vain kahdessa.
Mielenkiintoista kyllä, sosiaalisia verkostotyökaluja (SNS) kuten Facebookia ja Myspacea käytti vain 4 kirjastoista. Suomessahan kirjastot ovat suhteellisen aktiivisesti lähteneet mukaan erityisesti Facebookiin.
Näin pienestä otoksesta ei kannata tehdä kovin kummoisia johtopäätöksiä. Mitään selkeitä trendejä ei työkalujen hyödyntämistavoissa vaikuttaisi olevan: kukin kirjasto hyödynsi niitä omalla tavallaan ja omien tarpeidensa mukaan (ehkä myös oman innovatiivisuutensa ja teknisen osaamisensa rajoissa?). Se, mitä Xu ja kumppanit huomasivat oli, että kirjastolaiset vaikuttivat itse huomattavasti innostuneemmilta sosiaalisista työkaluista kuin heidän asiakkaansa. Itse väittäisin tässä olevan kyse siitä, etteivät tarjotut palvelut ole kohdanneet asiakkaiden tarpeita: ainakaan esimerkkeinä mainitut sovellukset eivät tarjoa mitään erityistä lisäarvoa kirjaston käyttäjälle.
Artikkelin lopussa tekijät hahmottelevat mallin, jolla akateeminen kirjasto voi kehittyä sosiaalisemmaksi. Heidän mallinsa ei tuo mitään uutta kirjasto 2.0-ajatteluun, joskin kuvaa sitä aika mukavasti ja ennen kaikkea kevyesti. Tekijät peräänkuuluttavat kirjastoilta viittä asiaa: 1) avoimuutta, 2) vuorovaikutuksellisuutta, 3) lähentymistä, 4) yhdessä tekemistä ja 5) osallistumista.
Xu, Chen & Ouyang, Fenfei & Chu, Heting.The Academic Library meets Web 2.0: applications and implications. The Journal of Academic Librarianship 35 (2009): 4. In Press. Saatavissa sekä Ebscosta että Elsevierin Science Directistä.
