LILAC-podcastit julkaistu

LILAC08-konferenssin keynote-puheet on julkaistu podcasteina. Erityisesti suosittelen kuuntelemaan Tara Brabazonin ja Patricia Senn Breivikin esitykset.

Ei paha, podcastit saatiin ulos vain kolme kuukautta tapahtuman jälkeen. Onneksi aiheet eivät sinänsä vanhene.

Kuvasta kiitos: OllyHart @ Flickr

IL-opetuksen kehitys esillä LILACissa (Britannia 12a/12)

Breivikin ja Brabazonin esitysten yhteenvetojen oli tarkoitus olla viimeiset terveiset LILAC-konferenssista. Mutta yksi asia oli unohtua: oltiinhan me siellä esillä itsekin! Konsortion Pedagogisen työryhmän posteri Experts Need IL, IL Needs Experts esitteli IL-opetuksen kehittymistä Suomen ammattikorkeakoulukirjastoissa. Posteri herätti suurta kiinnostusta, eikä pelkästään ulkonäkönsä vuoksi: Britanniassa tiedetään, että Suomessa - ja Pohjoismaissa yleensä - IL-opetus on todella pitkällä.

Posterin tueksi olimme tehneet esitteen, jossa kuvattiin muutama onnistunut esimerkki IL-opetuksesta. Esitettä täydensi blogi, jossa esimerkkejä oli kuvattu lisää.

Posteria on toimitettu jokaiseen amk-kirjastoon neljä kappaletta - enempään ei valitettavasti ollut varaa. Posteria voi itse tulostaa tai painattaa lisää: painovalmis originaali löytyy verkosta. Posterin sisältöä on suomen kielellä avattu Tieto arjessa -wikissä.

Konteksti luo merkityksen (Britannia 12/12)

Konferenssin ehdottomasti paras esitys oli säästetty viimeiseksi. Tara Brabazon, media-alan professori Brightonin yliopistosta, on ammattitaitoinen esiintyjä joka saa kuulijansa nauramaan. Hänen viestintä on kuitenkin painavaa asiaa, joka jätti meidät kaikki pohtimaan yhteiskuntamme todellisuutta ja sitä, mihin suuntaan olemme menossa.

Brabazonin ydinkysymyksenä oli se, ymmärretäänkö nykyisessä informaatioyhteiskuntaa seuranneessa käsiteyhteiskunnassa kirjastojen merkitystä. Hänen mukaansa informaatio, data, on noussut arvoon arvaamattomaan ja tiedonhallinnan taito on unohtunut. Data on tärkeämpää kuin sen sisältämä tieto ja tiedon käyttö eri yhteyksissä. Brabazon korosti, ettei tiedon saavutettavuus riitä: vasta tiedon konkteksti luo sille merkityksen. Opettajien ja kirjastojen tehtävä on motivoida opiskelijoita etsimään näitä merkityksiä.

Samaa asiaa Brabazon käsittelee kirjasssan The University of Google. Innostuin lukemaan kirjan uudestaan ja vaikka se teki vaikutuksen jo ensilukemalta, nyt se kolahti tosissaan. Kannattaa tutustua, ja antaa opettajallekin luettavaksi!

Kirjaston strateginen merkitys (Britannia 11/12)

LILAC-konferenssin raportoinnissa olen säästänyt kaksi mieleenpainuvinta viimeiseksi. Aloitetaanpa Patricia Senn Breivikistä,

Breivikin viesti liittyi kirjastojen markkinointiin, jossa hänen mukaansa avainasemassa ovat kolme peetä: partnership, planning, PR. Breivik kehotti jokaista kirjastolaista ymmärtämään roolinsa johtajana. Kirjaston merkitys korkeakoululle voi olla merkittävä, jos kirjastossa uskallamme ottaa riskejä ja ennen kaikkea astua ulos kirjastosta. Breivikin neuvot meille jokaiselle ovat:

1. Pidä itsesi ajan tasalla IL:n ja korkeakouluopetuksen kehityksessä
2. Markkinoi IL:a myös sosiaalisissa tilanteissa
3. Pyri saamaan IL strategia- ja OPS-tasolle.
4. Arvioi toimintaasi, ota aikaa suunnittelulle.

Sama viesti tulee myös Breivikin ja kansleri E. Gordon Geen yhdessä kirjoittamasta kirjasta Higher Education in the internet age. Breivik ja Gee ovat sitä mieltä, että kirjasto voi auttaa korkeakouluaan saamaan strategisen etulyöntiaseman. Kirjastolla on heidän mukaansa tärkeä rooli opetuksen uudistajana, tutkimustoiminnan tehostajana, aluevaikuttajana ja korkeakoulun strategioiden tukijana.

Kiinnostuitko? Lue lisää:

Breivik, Patricia Senn & Gee, E. Gordon. Higher education in the Internet age: libraries creating a strategic edge. Westport & London: Amercican Council on Education (ACE) with Praeger, 2007.

Teos on päivitetty ja täydennetty versio kirjoittajien 1989 ilmestyneestä teoksesta Information literacy: revolution in the library.

Opiskelijoiden tavoittaminen (Britannia 10/12)

Käytännön vinkkejä opiskelijoiden tehokkaampaan tavoittamiseen ja kirjaston vaikuttavuuden parantamiseen oli tarjolla kahdessakin eri esityksessä.

Matthew Borg ja Deborah Harrop kehottivat käyttämään luovuutta ja tarjoamaan elämyksiä: informaatioähkyn sijaan meidän tulisi tarjota innostusta. Ja näin se kuulemma onnistuu:

1. Ota tavoitteeksi oppiminen, ei informaation käyttö.
2. Räätälöi opetus opetussuunnitelman ja kurssien tarpeisiin.
3. Inspiroi: mieti, mitä opiskelija oikeasti tarvitsee äläkä hukuta häntä hyödyttömillä faktoilla.
4. Rohkaise antamaan palautetta tässä ja nyt, ja ota se myös huomioon.
5. Tarjoa mahdollisuus vertaisoppimiselle, tiedon ja osaamisen jakamiselle.

Hannah Hauxwell puhui niistä tavoista, joilla infolukutaitoa voidaan edistää lainaustiskissä. Britanniassa lainaustiskissä istuu useimmiten ns. avustava henkilökunta, jolta puuttuu kirjastoalan koulutus. Hauxwellin viesti oli, että myös tätä henkilökuntaa on opetettava ja opastettava tiedonhaun ohjaajiksi. Asiakastahan ei kirjaston sisäinen työnjako kiinnosta, hän kysyy siltä ihmiseltä joka lähimpänä on.

Länsi-Englannin yliopiston kirjastossa avustavan henkilökunnan koulutusta oli kokeiltu menestyksekkäästi. Lainaustiskin väki ohjasi asiakkaita kirjaston luettelon käytössä, mikä näkyi mm. kaukolainoissa: omasta kirjastosta löytyvien teosten kaukolainapyynnöt vähenivät selvästi.

Meitä suomalaisia tämä varmaan vähän hymyilyttää, varsinkin amk-puolella jossa kirjastot ovat pieniä ja jokainen henkilöstön jäsen joutuu tai pääsee tekemään lähes kaikkea. Mutta käsi sydämelle, kirjastonhoitaja ja informaatikko: osaatko sinä riittävästi arvostaa kirjastovirkailijoiden panosta? Ja miten kirjastosi heitä tukee ohjaustyössä?

Internet-sukupolvi kaipaa tukea ja ohjausta (Britannia 9/12)

Sveitsiläinen amk-kollegamme Sonja Hierl puhui omassa esityksessään opiskelijoiden muutoksesta ja kirjastojen vastuusta IL- ja vuorovaikutustaitojen kehittämisessä. Hän esitti vallan erinomaisen kysymyksen: Internet-sukupolvi on tottuneempi netin käyttöön kuin lukemiseen. Pitäisikö meidän pakottaa heidät lukemaan, vai tulisiko meidän sen sijaan itse hyödyntää niitä medioita joissa nuoret liikkuvat?

Vuonna 2012 jopa 80% Euroopan aikuisista Internet-käyttäjistä on viettänyt verkossa yli seitsemän vuotta elämästään. Heidän odotuksensa ja toimintatapansa ovat hyvin erilaisia, ja mm. kriittisen ajattelun vaatimukset kasvavat. Hierl korosti sitä, että kirjastojen on hyväksyttävä vastuunsa oppimisen taitojen opettajina ja muutettava toimintaansa vastaamaan todellisia tarpeita.

Opiskelijoiden muuttuneista tarpeista puhui myös Marian Smith Loughborough:n yliopistosta. Hän oli tutkinut internet-sukupolven käsityksiä tiedosta ja tiedon käytöstä. Tutkimukseen osallistui lähes kuusikymmentä 11-18-vuotiasta lasta ja nuorta perus- ja yksityiskouluissa.

Smith kysyi nuorilta näiden tietokäsityksestä, tiedon merkityksestä koulussa ja sen ulkopuolella, tiedonlähteistä ja vähän kirjastoistakin. Vastaukset olivat kerrassaan herkullisia, tässä niistä parhaat palat (suluissa vastaajan ikä):

Mitä on informaatio?

• a bit of knowledge (7)
• facts and figures (13)
• just data, isn’t it? (12)
• information is Google (7)

Informaatio koulussa..

• In school information is always a fact (7)
• We never have to find information from scratch. We get a page number and then we find it on the page (7)
• You do find some but most of it is given to you (12)

.. ja sen ulkopuolella

• It is important socially because it keeps you in the loop. (13)
• That sort of information keeps me going (12)
• Social information is more what you want and what you would like to know. (13)

Tiedonlähteiden käyttöön vaikutti niiden saatavuus. Koska Britannian kouluissa lasten tietokoneen käyttöä on rajoitettu iän mukaan, vain vanhemmat lapset ja nuoret luottavat pääasiassa verkosta löytyvään tietoon. Nuorimmat lapset joutuvat tyytymään kirjoihin ja lehtiin, mistä syystä koulukirjastot ja kirjastot yleensä koetaankin ennen kaikkea lapsille tarkoitetuiksi paikoiksi.

Smithin tutkimuksen tuloksena voidaan sanoa, että internet-sukupolvi arvostaa tietoa, mutta kaipaa tukea ja apua erityisesti tiedonlähteiden arvioinnissa ja valinnassa. He kaipaavat oppimisympäristöä, joka tukee vuorovaikutusta, mahdollistaa myös epävirallisen vuorovaikutuksen sekä tarjoaa riittävästi tukea ja ohjausta.

Työelämän IL:a ei ole tutkittu (Britannia 8/12)

Osana Skotlannin IL-projektia toteutettiin tutkimus infolukutaidosta työelämässä. John Crawford turhautui IL:n työelämäyhteyksistä tehdyn tutkimuksen puutteeseen ja haastatteli itse yhteensä kahtakymmentä lähinnä julkisen sektorin työntekijää. Näistä puolet työskentelee valtionhallinnossa, loput sosiaali- ja terveyssektorilla.

Tutkimuksen tärkeimmät tulokset:

• Työelämän tärkeimpiä tiedonlähteitä ovat asiantuntijat, eivät perinteiset painetut tai elektroniset tiedonlähteet.
• Sosiaalisten suhteiden merkitys työelämässä on ratkaiseva myös IL:n näkökulmasta.
• Yksi parhaista tavoista edistää IL:a työelämässä on aikuisopetus.
  
• Jo pelkkä internet-tiedonhaun opetus huomattavasti laajentaa työntekijöiden ymmärrystä tietoavaruudesta.
  
• Useimmat haastatelluista pitivät (yleisiä?) kirjastoja lähinnä viihdekeskuksina, eivät oppimisen paikkoina.
• IL-opetuksen tulee olla kohdeyleisönsä tarpeisiin räätälöityä.
• Kaikilla organisaatioilla on olemassa tietostrategia, mutta siitä ei välttämättä olla tietoisia.
• Näkemys IL:sta käsitteenä on työpaikoilla olemassa, mutta se on useimmiten implisiittinen ja perustuu pätevyyteen, kokemukseen ja verkostotoimintaan.

Koska haastatteluissa ei ollut mukana yksityistä sektoria ja edustetut alatkin olivat hyvin rajalliset (hallinto & sote), tulokset eivät tietenkään anna kuvaa koko todellisuudesta. Lisää tutkimuksesta ja sen tuloksista voi lukea projektisivuilta.

IL on yhteinen asia (Britannia 6/12)

Kolme kuuntelemistani esityksistä liittyi kirjaston ja opettajien väliseen yhteistyöhön. Jonathan Smart korosti infolukutaidon virallisen aseman tärkeyttä osana korkeakoulun opetussuunnitelmaa – sillä tavoin kirjastolainen saa tarvitsemaansa tukea opettajayhteistyön aloittamiseen.

Smart kertoi elävästi omista kokemuksistaan opetusyhteistyöstä. Onnistumisen edellytyksinä hän listasi seuraavia asioita:

• tarkastele asioita laajasta näkökulmasta, älä pelkästään kirjastolähtöisesti
• kommunikoi jatkuvasti opettajan kanssa
• perusta työsi opetussuunnitelmaan ja käytä sen terminologiaa
• pyri jaettuun ymmärrykseen tavoitteista, käytänteistä yms.
• tunnista ja vahvista niitä asioita, jotka ovat yhteisiä opetukselle ja kirjastolle.

Ennen kaikkea Smart rohkaisi meitä astumaan rohkeasti ulos omalta mukavuusalueelta. Jos vähänkään epäröi, ei kun hommiin!

Lue lisää: Rich, Martin & Smart, Jonathan: Win-win: the benefits of successful collaboration for information professionals, teaching staff and students. Italics 5 (2006): 4, pp. 220-231.

Lorna Dodd ja Ursula Byrn kertoivat Dublinin kokemuksista, joissa yhteistyötä oli edistetty ratsastamalla Irlannissa tuolloin ajankohtaisella elinikäisen oppimisen teemalla. Kaikilla viestinnän tasoilla käytettiin hyväksi elinikäisen oppimisen terminologiaa: ohjelmajulistuksessa, oppimistavoitteiden määrittelyssä, kurssisuunnitelmissa, tiedotuksessa.

Kirjaston tavoitteena on opettaa opiskelijoille sellaisia taitoja, joilla he pystyvät omatoimisesti ohjaamaan omaa oppimistaan. Eri ryhmille (kirjaston yleinen opetus, verkko-opetus, akateemikot ja jatko-opiskelijat, tutkinto-opiskelijat) määriteltiin omat osaamistavoitteet. Tavoitteiden perusteella kirjasto suunnitteli kursseja ja oppimateriaalia, joita tarjosi opetushenkilökunnalle. Samalla opettajille selvisi konkreettisesti se, mitä kirjastolla voi olla heille annettavaa.

Abertay Dundeen yliopistossa IL-opetuksen runko suunniteltiin jo 2004. Opetuksen kehittämiseksi ja kirjaston profiilin nostamiseksi kirjasto toteutti marraskuussa 2007 opetuksen arvioinnin, jossa mukana oli väkeä sekä yliopiston sisältä että sen ulkopuolelta. Erityistä huomiota kiinnitettiin tiedonhallintataitoihin työelämässä – näkökulma, joka Skotlannissa vaikuttaisi olevan erityisen tärkeä.

Alison Gordonin mukaan arvioinnissa löydettiin useita vahvuuksia: opettajayhteistyö oli hyvää, ICT tukee reflektoivaa oppimista, opiskelijoiden ohjaus ja tuki oli erinomaista. Lisäksi näkyviin saatiin useita hyviä käytänteitä. Kehityskohteiksi osoittautuivat IL:n puuttuminen korkeakoulun strategioista, seitsemäs pilari (tiedon käyttö), opittujen taitojen mittaaminen ja arviointi, sekä yliopiston tuen puute.

 

Ihminen puhaltaa esineeseen hengen (Britannia 5/12)

Frances Norton piti viehättävän luennon tieteellisen tiedon lukutaidosta (scientific literacy) ja sen kasvavasta merkityksestä. Kun uusi tieto yhdistyy uuteen teknologiaan, pystymme ennustamaan tulevaisuutta aivan uudella tavalla. Esimerkiksi genetiikan kehittyminen on avannut meille näköaloja, joista noussut eettinen keskustelu on yhä voimissaan. Tiedon lisääntyessä siitä tulee myös henkilökohtaisempaa: meillä jokaisella on varmasti mielipide paitsi genetiikasta, myös eutanasiasta, pandemiasta, jne. Jotta kykenemme arvioimaan tieteen vaikutuksia omaan elämäämme, on meillä oltava siitä entistä enemmän tietoa ja osaamista.

Norton työskentelee Wellcome Trustissa, säätiössä, jossa lääketiede, historia, luonnontiede ja taide yhdistyvät. Siellä uskotaan siihen taikaan, joka syntyy kun ihminen saa tilaisuuden tulla kosketuksiin aidon todellisuuden kanssa. Norton kertoi esimerkin kirjaston järjestämästä näyttelystä, joka esitteli intiaanien käsikirjoituksia. Näyttelyyn oli yhdistetty intiaanien vierailuja, joiden aikana he lukivat ja kertoivat käsikirjoituksissa dokumentoituja tarinoita. Näin vitriineissä esitellyt esineet heräsivät eloon aivan uudella tavalla.

Kiinnostuitko? Lue lisää:

• Brooker, C. Dawn of the Dumb. 2007
• Snow, C.P. Two cultures. 1993
• Information behaviour of the researcher of the future. University College London UCL, 11.1.2008.

 

Opiskelijan oikeus kirjastoon ei ole itsestään selvä (Britannia 4/12)

LILAC—konferenssin ensimmäisestä esityksestä vastasi Anja Timms, joka kysyi mihin opiskelija yleensä kirjastoa tarvitsee. Esityksessään hän tarkasteli lähinnä Intian, Kreikan ja Kiinan korkeakoulujärjestelmää ja niitä syitä, joiden tähden opiskelijat eivät osaa hyödyntää englantilaisen korkeakoulunsa kirjastoa.

Timms on vieraillut ko. maissa osana Lancasterin yliopiston Student Diversity and Academic Writing (SDAW) –projektia. Yliopistossa oli huomattu, että kv-opiskelijoilla oli ongelmia tietyillä opiskelun alueilla; projektin tarkoituksena oli selvittää miksi.

Timms näytti meille vierailuilla Intiassa kuvaamaansa filmimateriaalia ja kertoi paikallisista oloista. Tiesitkö, että Intiassa

• ulkomainen oppikirja maksaa yhtä paljon kuin opiskelijan puolen vuoden koulutus. Niinpä kirjastot ovat täynnä vanhaa materiaalia.
• korkeakoulun kirjastot eivät välttämättä ole avoimia opiskelijoille, sillä kirjat ovat liian arvokkaita opiskelijoiden käsiteltäväksi. Timms kertoi riipaisevan esimerkin tapaamastaan opiskelijasta, joka oli ystäviensä kanssa väkisin rynninyt vartijan ohi kirjastoon vain nähdäkseen, miltä sisällä näytti.
• opiskelijat eivät kirjoita paljonkaan esseitä – erilaiset kyselyt ja testit ovat yleisempiä oppimisen muotoja.
• koska oppikirjat ovat kalliita, opettajat tekevät itse kurssiensa oppimateriaalin leikkaa-liimaa –periaatteella (useimmiten tekijänoikeuksia kunnioittamatta) ja asettavat nämä luentomonisteensa myyntiin halvalla hinnalla.

Entä tiesitkö, että Kreikassa

• korkeakoulut takaavat opiskelijoilleen ilmaiset kurssikirjat, joten kirjastoa ei tarvita.
• opiskelijat pänttäävät asiat kirjasta, he eivät osallistu luennoille.

Kiinassa taas opiskelijat pitävät kirjastoja paikkoina, joihin mennään lukemaan kurssikirjoja. Piste.

Ei siis ihme, että näistä maista tulevat opiskelijat eivät osaa hyödyntää uuden korkeakoulunsa kirjastoa. Heillä on myös ongelmia erityisesti opiskelu- ja oppimistekniikoissa. Ongelmia tuottavat erityisesti seuraavat asiat:

• erilaisten lähdetyyppien hallinta
• lähteiden laatuerot
• muistiinpanotekniikka
• tieteellinen kirjoittaminen
• lähdeviittaukset ja viittaustekniikka.

SDAW-projektin aikana kävi selväksi se, että infolukutaidon opetuksessa on paitsi opetettava taitoja, myös perusteltava miksi. Projekti on tuottanut sekä tietolähteitä opetuksen tueksi että materiaalia, joka auttaa paremmin ymmärtämään kulttuurien välisiä eroja.

Henkilökohtaisesti olen hieman hämmentynyt Timmsin ja hänen tiiminsä löydöksistä. Olen työskennellyt paljonkin kv-opiskelijoiden kanssa, ja oman kokemukseni mukaan he ovat aktiivisin kirjaston käyttäjäryhmä. Samaa ovat sanoneet kollegat muualla Suomessa. Kenties Suomen ammattikorkeakouluihin hakeutuvat opiskelijat tulevat maidensa parhaista kouluista ja oppilaitoksista