Hanke päättyy, mitä seuraavaksi?

Kuten amk-kirjastolaiset jo hyvin tietävät, projekti päättyy tänään. Kuten loppuraportista selviää, tavoitteet on pääosin saavutettu. Toivon, että hankkeessa tehdystä työstä on ollut teille hyötyä ja apua omassa arjessa.

Hankkeen päättymisen myötä päättyy myös hankeblogin ylläpito. Tämä on siis blogin viimeinen artikkeli.   Blogi säilyy kuitenkin verkossa ainakin seuraavat pari vuotta, joten kaikki lempijuttunne ovat  käytettävissä myös jatkossa.

Monia varmasti kiinnostaa se, mitä hankkeessa toteutetuille asioille jatkossa tapahtuu:

• Ota selvää -kampanjasivusto säilyy ainakin 2010 loppuun, todennäköisesti siitäkin eteenpäin. Vuodenvaihteessa 2009/2010 ylläpitovastuu siirtyy Amkit-konsortiolle ja sen pääkonttorille. Siihen asti mahdollisissa ongelmatilanteissa voi edelleen ottaa yhteyttä minuun.

• Kaikkien amk-kirjastojen yhteinen tiedonhankinnan oppimateriaali (kurssit ja aihiot) säilyy Virtuaaliammattikorkeakoulun eTuotantoympäristössä Eetussa. Kaikilla amkkilaisilla on sinne käyttöoikeus. Oppimateriaalia ei enää päivitetä keskitetysti, mutta jokainen amk voi vapaati muokata siitä mieluistaan.

• Ylläpitämäni lista amk-kirjastojen verkkokursseista on päivitetty nyt viimeistä kertaa.

Minuun voi myös jatkossa ottaa yhteyttä kaikissa hankkeen hoitamissa asioissa.  Yhteystietoni olenkin jo teille toimittanut s-postilla.

Meikäläisen on aika poistua takavasemmalle. Kiitos, että olen saanut kulkea rinnallanne nämä viimeiset neljä vuotta!

hankeinformaatikkonne

PS. Yleisön pyynnöstä jatkan blogissa aloittamaani työtä toisaalla.

Pedaryhmän viimeinen kokous

Pedaryhmä kokoontui eilen viimeistä kertaa, ainakin  nykyisessä kokoonpanossaan. Ryhmän toimikausi on loppumassa vuoden vaihteessa, ja uusi ryhmä aloittaa työnsä 2010. Jäsenten rekrytointi on juuri menossa – jos tunnet kiinnostusta asiaan, otahan pikimiten yhteyttä!

Moni meistä on jo valmis antamaan tilaa uusille; ryhmän konkari Hanna-Riina Aho (KPAMK) on ollut mukana konsortion kaikissa kolmessa pedaryhmässä, ja useampi meistä jo kahdessa ryhmässä. Toiminnan jatkuvuus on onneksi turvattu, sillä Åbergin Kristiina (JAMK) ja Karjalaisen Riitta-Liisa (KAJAK) lupasivat olla käytettävissä vielä seuraavallakin kaudella.

Koska kyseessä oli ryhmän viimeinen kokous, käytimme aikamme lähinnä lankojen vetämiseen yhteen. Yksi ylläri meillä saattaa vielä olla takataskussa: uusi opetuksen arviointityökalu, joka saadaan ulos vielä tämän vuoden aikana. Mutta siitä myöhemmin lisää.

Opas infolukutaidon opetukseen on saamassa toisen, korjatun ja täydennetyn painoksen vielä loppuvuoden aikana. Opas tulee edeltäjänsä mukaisesti olemaan maksuton, ja sähköinen versio julkaistaan verkossa.

Pedaryhmä on mielestäni kaikista konsortion työryhmistä se, joka on kyennyt tuomaan eniten näkyvää hyötyä yksittäisille amk-kirjastolaisille. Ryhmän järjestämät seminaarit ja työpajat ovat olleet suosittuja ja ilmeisen tarpeellisia tilaisuuksia verkostoitumiselle, ja IL-opetuksen työkalut (esim. Opas IL-opetukseen, IL-mittaristo) toivottavasti kuluvat amk-kirjastolaisten käsissä vielä pitkään.

Mahdollisuus olla mukana tämän ryhmän työssä oli uskomattoman hieno kokemus, jota arvostan koko loppuelämäni.

Lue lisää:

Puttonen, Kaisa. Pedagogisen ryhmän ensimmäinen toimintavuosi. Kreodi 2/2008.

Tieto arjessa -wiki

Lomalla 29.6.-31.7.

Hyvää juhannusta!

Tuotteistamisen lupaus

Harvoin sitä kirjasto-alalla pääsee kokemaan tilaisuutta, joka on pakko vaihtaa isompaan tilaan suuren osallistujamäärän takia. Mutta juuuri sellainen tilaisuus oli kirjastotoiminnan vaikuttavuuden arviointiryhmän järjestämä asiantuntijaseminaari kirjastopalvelujen tuotteistamisesta. Päivä oli erittäin monipuolinen ja onnistunut katsaus  kirjaston toiminnan kehittämiseen ja palvelujen tuotteistamiseen.

Omasta mielestäni päivän paras esitys kuultiin heti aluksi, kun Jarmo Saarti Kuopion yliopistosta pohdiskeli vaikuttavuuden mittaamista ja siihen  liittyviä ongelmia. Hän aloitti kertomalla vuonna 2005 perustetusta kirjastosektorien yhteisestä vaikuttavuuden arviointiryhmästä ja sen toiminnasta. Ryhmä on mm. osallistunut maalis-huhtikuussa 2008 toteutetun asiakaskyselyn kysymysten laadintaan. Kyselystä ei Saartin mukaan saatu vertailukelpoista dataa, ja sittemmin onkin keskusteltu kyselyn mahdollisesta korvaamisesta  gallup-tyyppisellä selvityksellä.

Saarti jatkoi nostamalla esiin kirjastojen vaikuttavuuden mittaamiseen liittyviä asioita. Panos on syytä mitoittaa oikein tuotokseen nähden: jos kirjaston tuotteet määritellään väärin, koko prosessi voi kaatua. Saarti painotti sitä, että meidän on syytä kuunnella kehysorganisaatiota entistä tarkemmin: kirjaston on kyettävä osoittamaan oma vaikutuksensa kehysorganisaation tulokseen. Kirjasto ei ole korkeakoulunsa erillislaitos, vaan kiinteä osa sen toimintaa ja siten sen on myös otettava vastuu koko organisaation tavoitteiden toteuttamisesta.

Mutta miten sitten mitata asiantuntijapalveluita? Kirjaston antama palvelu erityisesti f2f-tilanteessa on muuttunut haastavammaksi ja entistä vaikeammaksi mitata. Meidän onkin keksittävä välillisiä mittareita päästäksemme käsiksi palveluprosesseihin ja niiden vaikuttavuuteen.

Saarti kehotti kirjastoja tarkastelemaan kokoelmiaan resurssina, ei pelkkänä omaisuutena tai tietovarantona. Vanhentunut aineisto tulisi rohkeasti poistaa kokoelmista ja jättää hyllyyn vain se materiaali, jolla tuotetaan tutkintoja. Kuopion yliopiston kirjastossa näin oli saatu lainausluvut moninkertaistettua. Amkeillehan tämä ei ole yllätys: meillä on alusta asti ymmärretty ajantasaisen kokoelman merkitys. Toisaalta, onhan se meille helppoa sillä meiltä puuttuu tuo pitkän historian tuoma painolasti.

Tiloihin on Saartin mukaan kiinnitettävä enemmän huomiota, sillä ne ovat olennainen ja yhä merkittävämpi osa kirjaston tarjoamaa palvelua. Yksi yleisten kirjastojen tärkeimmistä palveluista on WC. (Tässä yhteydessä haluaisin lähettää terveisiä Turun kaupunginkirjastoon, jossa vessaan on turha yrittää ilman paikallista kirjastokorttia.)

Vaikuttavuuden arviointiryhmä selvitteli viime lukuvuoden aikana eri sektorien näkemyksiä tarpeellisista mittauskohteista. Kaikki sektorit pitivät tärkeänä ainakin seuraavia: lainat, kokoelmat, tilat, tietopalvelut, opetus  ja verkkopalvelut. Uutena listalle nousi tiedon järjestäminen, jonka merkitys on kasvussa mutta jota ei perinteisesti ole koskaan mitattu. Tuula Haaviston yleisökommenttina kuulimme, että joko Australiassa tai Uudessa Seelannissa tiedon järjestämisen merkitys on nousussa, samoin kuin kirjastotilan merkitys.

Arviointiryhmä on päätynyt kymmenen mittarin pakettiin, jossa mittauksen kohteet ovat pääosin perinteisiä mutta jossa näkökulma on muuttunut selvästi:

1. Asiakaskyselyssä “palvelut kokonaisuudessaan” kohdasta saatu arvio
2. Asiakkaan saaman tiedon antama hyöty asiakkaalle, esim. FinELibin käyttäjäkysely
3. Kirjastoaineistokulut / kohdeväestö tai asukas (fyysiset ja digitaaliset aineistot)
4. Kirjastokäynnit (fyysiset ja virtuaaliset) / kohdeväestö tai asukas
5. Kirjaston kokonaiskulut / kohdeväestö tai asukas
6. Kirjaston vaikuttavuus omassa kehysorganisaatiossa / yhteiskunnassa
7. Lainat + el. palveluiden aineistonlataukset/kohdeväestö tai asukas
8. Opiskelun ja työskentelyn tehostuminen (vaikutusmittari)
9. Informaatiolukutaito, esim. tiedonhankinnan opetuksen vaikutus opiskeluun (asiakastyytyväisyyskyselystä)
10. Kokoelmien kattavuus ja laadukkuus ? (onko kirjastokohtainen asia?)

Seuraavaksi estradille nousi Jukka Haapamäki Opetusministeriöstä. Hän kertoi korkeakoulujen tilastollisesta seurannasta, joskin keskittyi lähinnä yliopistojen KOTA-tietokantaan. Itselleni oli yllätys, että KOTA ja AMKOTA poikkeavat niin suuresti toisistaan – tuntuu jotenkin järjettömältä, ettei korkeakouluihin ole voitu luoda yhtä yhteistä tilastoratkaisua. Tähän on ilmeisesti pikapuolin tulossa muutos:  ministeriön tietovarantoprojektissa ollaan rakentamassa yhteistä tietovarastoa, josta datan monipuolinen hyödyntäminen tulee olemaan helppoa.

Toinen uutinen liittyy KOTA-tilastoissa käytettyyn julkaisutyyppiluokitteluun: sitä on oltu uudistamassa, ja uusi luokitus julkaistaan kuulemma viimeistään tällä viikolla.

Tuula Haavisto Tampereen kaupunginkirjastosta kertoi kaupungin käyttöön ottamasta tilaaja-tuottajamallista. Koska kirjastolla ei ole olemassa kilpailijoita, tilaaja-tuotajamalli ei ole vaikuttanut sen elämään kovin mullistavasti. Malli on kuitenkin antanut entistä paremmat mahdollisuudet kirjastotyön näkyväksi tekemiseen päättäjille, käyttäjille ja työntekijöille. Kirjasto tarkastelee palveluitaan tuotteina ja huomiota kiinnitetään palveluprosesseihin. Ehkä eniten kirjaston toimintaan vaikuttavat muuttuneet kirjastonkäyttötavat: esim. tietopalvelukysymysten määrä on laskenut huomattavasti Internetin myötä, mutta samalla kysymykset ovat muuttuneet vaikeammaksi. Myös kirjaston käyttäjien koulutustaso on noussut, ja sitä myötä vaatimukset kasvaneet. Tilaaja-tuottajamalli ja palvelujen tuotteistaminen ovat yksi tapa vastata muutostarpeisiin.

Helsingin kauppakorkeakoulun kirjasto on tunnettu jo kauan kirjastopalvelujen tuotteistamisen edelläkävijänä. Palvelutuoteportfolion suunnittelusta meille tällä kertaa kertoi Eeva-Liisa Lehtonen. Kaikki alkoi aikanaan kahdesta rohkeasta kysymyksestä: vastaavatko kirjaston tarjoamat palvelut todellista tarvetta? Ja miten palvelut ja niiden tarvitsijat parhaiten voisivat kohdata?

Lehtonen painotti sitä, että eri ryhmien tarpeet ovat hyvin erilaisia. Ja mikä tärkeintä, tarpeet vaihtelevat suuresti myös eri rooleissa: esimerkiksi lehtori tarvitsee hyvin erilaisia asioita opetus- ja tutkimustyössä. Entistä enemmän tarpeisiin ja odotuksiin vaikuttaa myös henkilön ikä: 1960-luvulla syntyneiden tietoympäristö on hyvin erilainen, kun sitä vertaa ns. internet-sukupolven todellisuuteen. Perinteiset kirjastokäsiteet kuten tietopalvelu eivät enää merkitse opiskelijoillemme samaa, mitä ne aikanaan meille merkitsivät.

Palvelutuotteita suunnitellessa on syytä huomioda paitsi asiakas, myös asiakkuuden hallinta ja asiakkuuden elinkaari. Palveluportfolioon liitettävät tuotteet on suunniteltava vastaamaan tietyn asiakasryhmän erilaisia tarpeita eri rooleissa. Esim. tutkijapalveluportfolioon voisi kuulua seuraavia palvelutuotteita: e-lehtipalvelut, tutkimusryhmän rahoituksen partnerihakua tukevat taustaselvitykset ja tutkimuksen arviointia koskevat taustaselvitykset.

Lehtonen suositteli tutustumaan erityisesti artikkeliin Philip Kotler & Sidney J. Levy: Broadening the concept of marketing. Journal of Marketing 33 (1969): 1, p. 10-15.

Päivi Kytömäki Oulun yliopiston kirjastosta kertoi japanilais-suomalaisesta tutkimuksesta, johon OY osallistui 2004 -2008 (?). Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää opiskelijoiden kirjaston käyttötapoja sekä niiden suhdetta oppimiseen. Erilaisia käyttäjäryhmiä erottui tutkimuksessa useita:

• oppijat (learners) tulivat kirjastoon opiskelemaan ja tekemään töitä
• vaeltelijat (strollers) tulivat kirjastoon selailemaan kirjoja ja lehtiä sekä kuljeksimaan tiloissa
• sosiaaliset käyttäjät (extended) hyödynsivät kirjastoa lähinnä sosiaalisena tilana ja tapaamispaikkana
• tilojen ja laitteiden käyttäjät (place & PC use)
• resurssien hyödyntäjät (resource use) käyttivät kirjaston palveluja ja tiloja monipuolisesti.

Tutkimuksen mukaan sillä kirjaston käytöllä, jonka tarkoituksena on aineistojen käyttö ja opiskelu, on suora yhteys opiskelijan saavuttamiin oppimiseen liittyviin vaikutuksiin (Voi mikä ylläri! suom.huom.). Mutta mikä oikeasti oli yllättävää oli se, että vaeltamisella vaikuttaisi olevan merkittävät oppimisvaikutukset! Tämä perustunee siihem että kyse on vapaahetoisesta toiminnasta jonka motiivina on paitsi henkilökohtainen tiedonjano, myös mielen virkistys. Tiedon etsiminen tai opettajan kehotuksesta tapahtunut kirjaston käyttö olivat suhteelisen heikosti yhteydessä oppimistuloksiin: eniten vaikuttaa opiskelijan oma motiivi.

Jos oikein ymmärsin, tutkimuksen tulosten analysointi on yhä kesken eikä tuloksia vielä ole julkistettu.

Kuopion yliopiston kirjasto sekä aloitti että päätti päivän: viimeisenä meille puhui Arja Juntunen, joka piti erittäin raikkaan esityksen kustannuksista ja hinnastoista. Tähän asti yliopistojen kirjastoja on hallinnut valtion maksuperustelaki, joka selvästi määrittelee maksuttomat palvelut, omakustannushintaan tuotettavat palvelut sekä varsinaisen liiketaloudellisen toiminnan. Miten tulossa oleva säätiömalli tulee vaikuttamaan kirjaston hinnastoihin, se jää nähtäväksi.

Yksinkertaisella esimerkillä Juntunen näytti meille kirjaston palvelun rahassa mitatun todellisen arvon. Kirjastojen palvelutilaukset loppuisivat alta aikayksikön, jos niistä perittäisiin asiakkaalta todellinen kustannus palkkamenoineen ja tila- ja laitekustannuksineen. Onneksi tähän ei ainakaan vielä ole tarvinnut mennä.

>> Seminaarin esitykset löytyvät vaikuttavuuden arviointiryhmän sivuilta.

Pedaryhmän kuulumisia

Pedaryhmä piti taas kerran tehokkaan kokouksen Tampereella, ja paljon saatiin aikaan. Ehkä näkyvimpänä tuotoksena on IL-mittaristo, joka lähtee amk-kirjastojen listan kautta kaikille amkkilaisille vielä tällä viikolla. Se tulee olemaan nyt sitten se kauan kaipaamanne käytännön työkalu IL-ydinainesanalyysin rinnalle. Mittaristo vaikuttaisi toimivan hyvin: Leena Elenius (SEAMK) testasi sitä kolmella opiskelijaryhmällä, ja primus motorimme Kaisa Puttonen (Laurea) vielä neljällä opettajalla. Saamamme palaute oli erittäin rohkaisevaa, ja mittareista tuli kohderyhmiltä saatujen kommenttien perusteella paremmat kuin hyvät. Mutta tehän sen sitten lopulta ratkaisette!

IL-opetuksen laadun kehittäminen puhutti ja puhuttaa ryhmää muutenkin. Alustavasti lähdimme suunnittelemaan ammattikorkeakouluissa toimivien IL-opettajien verkostoitumispäivää, jossa voisimme yhdessä tekemällä tutustua toisiimme, vaihtaa kokemuksia ja suunnitella yhteistyötä. Mitä mieltä olette, olisiko sellaiselle päivälle tilausta?

Kajaanissa tulevaisuutta rakentamassa

Viime päivät ovat olleet täälläkin hiljaisia, sillä Virtuaaliamk:n yhteyshenkilöpäivät ja Kajaanin kirjastojen tulevaisuuspäivä ovat työllistäneet minua aika tehokkaasti.

Tällä hetkellä olen Kajaanissa, jossa viitisenkymmentä alueen kirjastolaista eri sektoreilta on kerääntynyt yhteen kuulemaan meneillään olevista hankkeista. Livebloggaan tapahtumasta aamupäivän, eli käytännössä niin kauan kuin akku riittää. Valitettavasti sähköpistokkeita ei auditorioisssa tavallisesti ole juuri tarjolla.

Päivän avasi Kajaanin sivistysjohtaja Mikko Saari, joka entisenä opettajana korostaa kirjastojen merkitystä oppimiselle. Hän puhuu myos viisaasti siitä, miten nykyisessä verkkomaailmassa tiedon arvioinnin merkitys on korostunut.

[klo 10.15] Estraadille astuu Hannu Sulin Opetusministeriöstä. Hänen otsikkonsa on mielenkiintoinen: Kirjasto aina ajassa. Ja hän todistaa se aloittamalla kirjastojen long tailista: kirjastoajattelu perustuu 1700-luvun liberalismiin, jonka jälkeen siihen ovat vaikuttaneet mm. kansanvallan kehittyminen ja kansanvalistusaate. Ensimmäisen kirjastolain Suomi sai 1928, ja siinä korostettiin tiedon vapaata – ja myös maksutonta! – saatavuutta.

Vuoden 1961 Kirjastolaki loin perustan nykyiselle kirjastoverkollemme. Valtion rahoituksen osuus nousi niin suureksi (max 80-100%), että pienimpien kuntienkin kannatti perustaa kirjasto.

Vuoden 1998 kirjastolaissa kirjastot ja tietoyhteiskunnan kehitys linkitetttiin yhteen: tietoyhteiskunnan kansalaistaidot, kansainvälistyminen ja elinikäinen oppiminen tulivat osaksi kirjaston tehtäväkuvaa, ja samalla vaikuttivat myös kirjastopalvelujen rahoitukseen ja kehitykseen.

Tällä hetkellä olemme jälleen tilanteessa, jossa tekemämme päätökset tulevat vaikuttamaan tulevaisuuteemme. Kunta- ja palvelurakenteen muutokset, asutuksen tiivistyminen, ikärakennemuutos ym. yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat paljon  kirjastojen elämään. Korkeakoulujen rakennemuutos iskee myös yleisiin kirjastoihin, jos paikallinen amk-kirjasto katoaa paikkakunnalta, mihin sen asiakkaat siirtyvät? Mutta vielä enemmän vaikuttaa kommunikaatioteknologia: palvelut ovat yhä enemmän verkossa, eikä tähän ole nähtävissä muutosta.

Muun muassa näistä syistä opetusministeriössä ollaan uusimassa kirjastopolitiikkaa. Kirjasto säilyy kuntalaisen peruspalveluna, onhan se ainoa tapa taata tiedon ja kulttuurin tasavertainen saatavuus. Kirjasto vastaa tulevaisuuden haasteisiin panostamalla osaamiseen ja palvelujen laatuun, mutta sen on myös ansaittava paikkansa. Kirjaston on tuoettava sellaista lisäarvoa, jota kansalainen ei muualta saa. Sulinin mukaan meidän on arvioitava koko palvelukulttuurimme kokonaan uudelleen ja pois-oppia entisestä ajattelusta. Asiakas tietää mitä haluaa, ja kirjastojen on aika hyväksyä se eikä yrittää ohjata heitä tiettyyn suuntaan.

Sulin komentaakin kirjastoja siirtämään huomionsa pois luetteloinnista ja miettimään oikeasti sitä, mikä on asiakkaan kannalta järkevää. (Hear, hear! suom. huom.) Kirjastojen johtajia Sulin käskee aika kovin sanoin menemään itseensä: heidän on otettava vastuu sen sijaan, että valittavat aina että “kyllähän me tekisimme mutta kun ne kunnan päättäjät eivät ymmärrä”. Eiväthän ne päättäjät ymmärrä, jollei heille asioita kerrota ja selitetä.

Sulin näkee kirjaston lisäarvon nimen omaan tiedon tasavertaisen saatavuuden takaajana, erilaisten lukutaitojen vaihvistajana, sivistyksen, kansallisen identiteetin, monikulttuurisuuden ja kansainvälistymisen vahvistajana. Kirjaston tulisi olla kunnan kolmas tila, yhteisöllinen tila, jonka merkitys kunnan toimijana ja syrjäytymisen estäjänä on erityisesti lama-aikana huomattava. Kirjastolla on mahdollisuus olla merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, jos sillä on siihen riittävästi rohkeutta.

[kello 11.05] Kansallisesta digitaalisesta kirjastosta meille kertoo Päivi Kytömäki Oulun yliopiston kirjastosta. Hän pysyttelee esityksessään ihan hankkeen perusteissa, joiden oletan kaikille amk-kentällä olevan jo tuttua. Jos olen väärässä, tietoa hankkeesta löytyy verkosta paljonkin.  Myös Kreodiin on  pikapuoliin tulossa Antti Seppäsen (JAMK) juttu aiheesta – Anttihan on amk-kentän edustaja KDK-hankkeessa.

[Lounastauko 11.30 - 12.15]

[klo 12.20] Leena Salminen puhuu FinELibin aineistojen nykytarjonnasta ja lisensoinnin tulevaisuudesta. Hänen näkökulmansa on vahvasti yleisiin kirjastoihin painottuva, sillä pääosa päivän yleisöstä edustaa juuri yleisiä kirjastoja. Leena käy lyhyesti läpi eri aineistoja ja rohkaisee kirjastolaisia osallistumaan FinELibin asiantuntijaryhmien toimintaan. Niiden kautta voi vaikuttaa FinELibin aineistovalintaan.

Tällä hetkellä Leenan mukaan ovat menossa neuvottelut Suomen media-arkistosta; jos sopimukseen päästään, aineisto on tilattavissa 2010 alkaen. Muun muassa tästä syystä Leena painotti sitä, että jokaisen kirjaston on hyvä pitää huolta omien tietojensa ajantasaisuudesta Haltissa: Halti on nykyisin FinELibib päätiedotuskanava,  ja tieto jää saamatta jos esim. kirjaston s-postiosoitteet eivät ole kannassa kunnossa.

Meneillään olevat rakennemuutokset (korkeakoulujen yhdistymiset, kuntaliitokset) vaikuttavat merkittävästi aineistojen lisensointiin. Tuleva toimintaympäristö tulee olemaan niin monenlainen, että sitä varten on perustettu oma lisensoinnin RAKE-hanke. Hankkeen raportti valmistunee kesäkuun aikana.

[klo 13.15] Erkki Lounasvuori on varmasti monelle tuttu Kirjastot.fi-palveluista. Erkki puhuu siitä, miten ontologiat ovat hissukseen hivuttautumassa myös kirjastoihin. Hän on mukana Kirjasampo-hankkeessa, joka on tarkoitus julkistaa vielä tämän vuoden aikana. Fiktiivisen aineiston asiasanaston Kaunokin ontologiaversio on kuulemma valmistumassa ensi viikolla.

[klo 14.15] Päivän päätteeksi puhun itse siitä, miksi ja miten kirjastojen opetusta tulisi muuttaa. Sosiaalinen media ja tietotekninen kehitys ovat muuttaneet nuorten ja lasten toimintatapoja, ja sen tulisi heijastua myös kirjastojen opetukseen.

Valitettavasti joudun poistumaan välittömästi puheeni jälkeen – juna ei odota ketään. Niinpä joudun missaamaan kaksi erittäin mielenkiintoiselta vaikuttavaa puheenvuoroa:  Ensinnäkin, Suomussalmen kirjastotoimenjohtaja Ari Koistisen esityksen siitä, miten kirjastoja tulis kehittää kuntalaisten kohtaamispaikkana.  Samaa viestiä toi aamulla myös Hannu Sulin omassa puheenvuorossaan, joten ympyrä sulkeutuu vallan kauniisti. Erikoisnumerona olisi tarjolla  Juha Pyykösen esitys Kajaanin ammattikorkeakoulun vetämästä KAVERI-hankkeesta, jonka tavoitteet ovat kovin samansisältöiset kuin eAineistohankkeella. Ero vaan on siinä, että Kaverihanke keskittyy aikuisopiskelijoihin. Tätä hanketta kannattaa pitää silmällä!

Esteettömyys koskettaa jokaista (2/2)

Toinen seminaaripäivä alkoi aurinkoisissa merkeissä. Hannu Puupponen ja Merja Ylönen ESOK-hankkeesta avasivat päivän, minkä jälkeen Pekka Lapinleimu Kuuloliitosta käytti lyhyen puheenvuoron.

Aamun ensimmäinen varsinainen esitys keskittyi Kuopion yliopiston I HOPE -hankkeeseen, jota meille esitteli opiskelijapalvelun päällikkö Tuija Pasanen. Hankkeessa on kyse kuntoutuskursseista opiskelijoilla, joilla on mielenterveysongelmien vuoksi vaikeuksia edetä opinnoissaan.  Kurssi auttaa opiskelijaa suunnittelemaan kuntoutumista edistävää toimintaa, ottamaan vastuuta päätöksistä ja palaamaan vähitellen opiskeluun tai hakemaan uutta ammatillista suuntaa. Toimintamuotoja ovat vertaistukiryhmä ja yksilöohjaus.

Pasasen mukaan kurssilla on ollut selvä positiivinen vaikutus osallistujien opintoihin: 26 opiskelijasta kaksi on jo valmistunut ja muut ovat aktivoituneet opiskelussa selvästi. Myös muuten nämä syrjäytymisuhassa olleet opiskelijat ovat saaneet elämäänsä järjestykseen: arkirytmi on löytynyt ja yksinäisyyden kokemukset väistyneet.

>> Lue lisää Tuija Pasasen esityksestä.

Näkövammaisten opiskelijoiden tarpeista meille kertoi Sari Kokko Näkövammaisten keskusliitosta. Suomessa on n 80 000 näkövammaista, joista 10 000 sokeita. Näkövammaisille tavallista hankalampia tilanteita ovat liikkuminen vieraassa ympäristössä, tavallisen tekstin lukeminen, graafiset symbolit, kuvat & kaaviot, graafiset käsitteet, jopa värit.

Tietotekniikan kanssa käytettäviä apuvälineitä on näkövammaisille useita erilaisia, ja opiskelija saa ne pääasiassa Kelan kautta. Internet ja tiedon sähköistyminen  on parantanut tiedonsaantimahdollisuuksia, mutta sivustoissa on yleisesti pahoja puutteita: alt-tekstit puuttuvat kuvista, käyttöliittymä ei skaalaudu, pdf- tai flash-tiedostojen määrä on suuri jne.

Huonosti suunniteltuja webbisivuja pahempi ongelma ovat korkeakouluissa yleisesti käytössä olevat oppimisalustat (esim. Moodle, Optima, WebCT) joiden suunnittelussa ei ole huomioitu esteettömyyttä. Parannusta ei vaikuttaisi olevan tulossa myöskään tulevaisuudessa.

>> Sari Kokon esitys kertoo lisää yksityiskohtia.

Helsingin yliopiston hyvistä käytänteistä kertoi Eva Isaksson, joka muuten oli esiintyjien ainoa kirjaston edustaja. Esteettömyys on edennyt HYssä 1970-luvulta alkaen, mutta työ on edennyt erityisesti 2000-luvulla. Vuosina 2005-2006 olleen esteettömyyshankkeen tuloksena syntyi 84-sivuinen raportti, joka oli täynnä suosituksia. Haasteena oli – ja yhä on – resursointi. Esteettömyystyötä ohjaa yliopiston tasa-arvotoimikunta, neuvontaa ja käytännön järjestelyitä hoidetaan opetus- ja opintopalveluissa osana muuta toimintaa. Valintojen ja opetuksen erityisjärjestelyihin on tänä vuonna valmistunut ohjeistus, jonka lisäksi tietoa löytyy myös intranetistä.

Helsingin yliopiston kirjastot ovat olleet omalta osaltaan aktiivisia: niiden sivuilta löytyy esteettömyystietoa asiakkaille, ja kartoituksia on teetetty Kynnyksellä. Kirjastojen oma esteettömyystyöryhmä aloitti toimintansa 2008 ja huolehtii mm. siitä, että tulevan Kaisa-kirjaston suunnittelussa painotetaan esteettömyyttä.

>> Lue lisää Eva Isakssonin esityksestä.

Noviassa on tänä vuonna aloitettu opetusministeriön rahoittama esteettömyyshanke, jolla on rahoitusta 2010 loppuun asti. Projektipäällikkönä toimii Peter Lindroos, joka kertoi meille hankkeen tavoitteena olevan kehittää best practices -järjestelmä, jolla voidaan vastata erilaisten opiskelijoiden tarpeisiin. Suunnitteilla ovat mm. oppimisklinikat ja  henkilöstön koulutus (ml. asennekasvatus). Myös kirjasto on sisällytetty hankkeen piiriin, onhan se yksi tärkeimpiä opiskelijapalveluita. Toivottavasti jossakin vaiheessa saamme kuulla lisää tästä hankkeesta myös kirjaston näkökulmasta.

>> Tutustu Peterin esitykseen Novian hankkeesta.

Päivä jatkui vielä työpajatyöskentelyllä, mutta itse jouduin valitettavasti lähtemään kokoukseen Tikkurilaan. Osa työpajojen materiaaleista löytyy ESOK-hankkeen sivuilta.

Kuurojen ja huonokuuloisten tarpeista oli huolehdittu erinomaisesti: tilassa olevan silmukan lisäksi saatavilla oli tulkkausta sekä viittomakielellä että tekstitulkkauksena. Viittomakielen tulkkipalvelut tilaisuuteen saatiin  Diakonia-ammattikorkeakoulusta.

Esteettömyys koskettaa jokaista (1/2)

Koskas olet viimeksi osallistunut muuhun kuin kirjastoalan seminaariin? Suosittelen kokemusta lämpimästi kaikille: oman alan ulkopuolisissa seminaareissa kokee vielä ahaa-elämyksiä ja tuntee oppivansa jotakin uutta ja kiinnostavaa. Tästähän ne Sissi ja Monikakin meille Helsingissä saarnasivat: ajatukset uudistuvat parhaiten oman ammatti-alan ulkopuolella.

ESOK-hankkeen järjestämä Esteettömyys koskettaa jokaista -seminaari keräsi yhteen peräti 118 korkeakoulujen ja oppilaitosten edustajaa, 30 meistä amk-kentältä. Amk-kirjastolaisia ei paikalla vaikuttanut olevan – jos minua ei sellaiseksi lasketa.

Tervetulosanat meille lausuivat ESOK-hankkeen puuhahenkilöt Merja Ylönen (Diak) ja Hannu Puupponen (JY). Opetusministeriön terveiset toi Birgitta Vuorinen, joka puhui kauniisti esteettömyyden merkityksen noususta sekä yhteiskunnassa yleensä että korkeakouluissa erityisesti. Haasteen hän näkee olevan ennen kaikkea siinä, mistä löydämme aktiivisia organisaatioista, verkostoja ja ihmisiä jotka ovat halukkaita edistämään esteettömyyttä.

Korkeakoulujen rakennemuutoksesta Vuorinen puhui yliopistojen mahdollisuutena ottaa enemmän vastuuta omasta  toiminnastaan – tämä tietysti kattaa myös taloudellisen vastuun. Keskitetyn rahoituksen loputtua korkeakouluilta vaaditaan entistä enemmän sitoutumista myös esteettömyyden edistämiseen, jotta kehitys ei pääty 2009 lopussa.

Kansainvälinen yhteistyö on lisääntynyt myös esteettömyys-asioissa sekä Pohjoismaiden että Euroopan tasolla, minkä Vuorinen näkee pelkästään hyvänä asiana. Hän korosti kuitenkin sitä, että yhteistyön merkitys tulee enemmän muilta oppimisesta. Suomen täytyy löytää oma toimintamalli, joka sopii meidän yhteiskuntaamme .

Kaisa Alanne Kuurojen liitosta kiitti ESOK-hanketta siitä, että se on ansiokkaasti paitsi edistänyt esteettömyyttä, myös muistuttanut esteettömyyden monimuotoisuudesta.  Tietoa lisäämällä ja asenteita muuttamalla hankkeessa on vaikutettu positiivisesti opiskelijoiden korkeakouluissa saamaan palveluun.

Alanne oli iloinen siitä, että myös Suomi on ratifioinut YK:n yleissopimuksen vammaisten oikeuksista.  Sopimuksen toisessa artiklassa julistetaan, että kaikki kielet – myös viittomakieli – ovat tasa-arvoisia. Yhdeksäs artikla korostaa tiedon saavutettavuuden merkitystä, ja mainitsee myös taloudelliset rajoitteet. Artiklassa 21 korostetaan ilmaisun ja mielipiteiden vapautta omalla kielellä. Artikla 24 takaa kaikille samanlaisen oikeuden yhtäläiseen opetukseen.

Päivän ensimmäinen varsinainen esitys tuli naapuristamme Ruotsista.  Seija Hiltunen Tukholman yliopistosta kuvasi niitä tapoja, joilla maan korkeakoulut edistävät opiskelun esteettömyyttä. Ruotsin lainsäädännössä vammaisiin lasketaan myös erilaisista oppimisvaikeuksista kärsivät, siis myös lukihäiriöiset.

Ruotsissa on olemassa kansallinen yhteyshenkilö, joka koordinoi korkeakoulujen esteettömyysverkostoa ja järjestää erilaisia koulutustilaisuuksia. Tämän lisäksi yhteyshenkilö koordinoi jaettavaa lisärahoitusta. Lisärahoitusta voi hakea mm. erilaisiin kehityshankkeisiin tai jos tarve on selvästi ylittänyt odotukset. Muuten korkeakoulujen on  selvittävä omillaan:  kunkin on varattava 0,3% perusopetusbudjetistaan esteettömyyden vaatimiin pedagogisiin erityisjärjestelyihin (esim. suulliset tentit).

>> Lue lisää Hiltusen esityksestä.

Anne Nylundin aiheena oli Universal Design, joka Norjassa on korvannut mm. saavutettavuuden ja käytettävyyden käsitteet. Annen mukaan muutos lähti siitä, että norjalaiset tajusivat olevansa luomassa maata joka on tarkoitettu pitkille, nuorille, valkoisilla ja terveille norjalaisille. Mutta onhan niitä muunkinlaisia norjalaisia..

Universal Design on perinteisesti liittynyt ympäristösuunnitteluun, mutta Norjassa se on ulotettu kaikkeen inhimilliseen toimintaan, mukaan lukien korkeakouluopiskeluun.

Norjassa opiskelijapalvelut jakautuvat kahdelle sektorille. Julkiset palvelu kattavat mm. apuvälineteknologian, viittomakielen tulkin, äänikirjat, liikennepalvelut ja jopa kotipalvelut. Korkeakoulujen tuottamiin palveluihin kuuluvat ohjaus, tenttikäytänteet, luentojen muistiinpano-palvelut  tai tallennus sekä ICT.

Myös Norjassa toimintaa koordinoidaan kansallisella tasolla: kaksi kokopäiväistä koordinaattoria pyörittävät verkostoa, vierailevat yliopistoissa ja toimivat erilaisissa esteettömyyteen liittyvissä hankkeissa.

>> Lue lisää Norjan tilanteesta.

Professori Alan Hurst Keski-Lancashiren yliopistosta Prestonista on yksi Britannian arvostetuimpia opiskelun esteettömyyden puolestapuhujia, eikä ihme. Hän  peräänkuuluttaa kulttuurin muutosta, jossa oppimisen esteiden sijaan puhutaan erilaisista oppijoista, vammojen sijaan haitoista.

Hurst näkee kolme kriittistä vaihetta opiskelijan elämässä. Opiskelemaan hakeutuessaan vammaiselle opiskelijalle eivät välttämättä kaikki vaihtoehdot ole mahdollisia (esim. ilman hienomotorisia taitoja ei kannata yrittää hammaslääkäriksi). Opiskelun kustannukset saattavat myös nousta esteeksi, samoin tiedon saavutettavuus. Siirtyminen korkeakoulusta toiseen ei aina ole yhtä helppoa kuin ns. normaaleille opiskelijoilla.

Itse opiskelukokemus on Hurstin mukaan toinen kriittinen vaihe, johon kuuluvat läsnäolopakko, kenttätyöskentely, yritysvierailut, työharjoittelut. Työskentelymuodot kuten labrat, työpajat ja studiot saattavat hankaloittaa vammaisen elämää jopa suhteettoman paljon.

Kolmas kriittinen vaihe tulee opintojen lopussa, kun opiskelija saa tutkintonsa valmiiksi. Mitä vaihtoehtoja hänellä on? Voiko hän tehdä jatkotutkinnon, löytääkö hän työpaikan?

>> Lue lisää Hurstin esityksestä.

Iltapäivällä ohjelmassa oli vielä paneelikeskustelu, jossa puhuttiin yleisellä tasolla eri teemoista: laadunvarmistuksesta, tutkimuksesta ja arvioinnista, rahoituksesta, kansallisesta lainsäädännöstä sekä eri toimijoista kansallisella ja paikallisella tasolla. Keskusteluun osallistui opiskelijoiden, korkeakoulujen ja vammaisjärjestöjen edustajia.

>> Paneelikeskustelun tausta-aineisto.

Päivä päättyi pyörätuolitanssija Risto Långin hienoon esitykseen.

Infolukutaidosta tuoreesti Tampereella

Tampereen ammattikorkeakoulun kirjasto järjesti paikallisille yhteistyökumppaneilleen innostavan seminaarin infolukutaidosta. Seminaarin ainoat esiintyjät olivat edellisistä jutuista tutut Sonja Haerkoenen ja Nigel Morgan.

Heti ensimmäinen esitys puhalsi pölyt pois käsityksistämme siitä, millaisia yliopistoissa työskentelevät kollegamme ovat. Vauhdikkaassa, erittäin visuaalisessa esittäytymisessään Nigel ja Sonja todistivat, että myös yliopistolaisella on lupa leikkiä. Amkkilaisethan tämän ovat tajunneet jo aikojen alussa :)

Yleisö seurasi Sonjan ja Nigelin esitystä herpaamattoman tarkasti.

Cardiffin yliopistossa informaatiolukutaitoa on edistetty suunnitelmallisesti jo 2001 alkaen, ja se myös näkyy. Infolukutaito on saatu  koko yliopiston yhteiseksi strategiaksi, ja sen edistäminen kuuluu jokaiselle – ei vain kirjastolle, kuten asia usein on meillä täällä Suomessa. Yhteinen strategia mahdollistaa mm. integroidun IL-opetuksen.

Informaatiolukutaidon opetukseen on Cardiffissa tehty paljon hyviä työkaluja: oppaita,  oppimateriaalia ja jopa podcasteja. IL-opetuksen tueksi tehtiin jo vuonna 2005 käsikirja, josta ollaan juuri valmistelemassa kolmatta painosta. Opetuksen määrällistä kehitystä seurataan vuosittaisilla tilastoilla. Laadullista kehitystä seurataan opetuksen säännöllisellä vertaisarvioinnilla.

Jos haluat aplodit kirjastoperehdytyksen päätteeksi, ota käyttöösi Cardiffissa kehitetty kefalonialainen metodi. Nigel ja Sonja kuvaavat sitä näin:

“a glorious fusion of music, colour and audience participation which is designed to appeal to the senses whilst engaging the mind.”

Ja mitä se on käytännössä, sen saivat läsnäolijat konkreettisesti kokea seminaarin aikana :) Osa sai käsiinsä laput, joista he lukivat pyydettäessä kysymyken ääneen. Ja Nigel & Sonja vastasivat.

Kefalonialainen kirjastoperehdytys alkaa suunnittelusta: ensin päätetään siitä, mitä asioita perehdytyksessä halutaan käydä läpi. Sitten asiat jaetaan muutamaan peruskategoriaan, joille annetaan oma tunnusväri. Perustieto kirjastosta voi olla vaikkapa vihreä, kirjan paikantaminen punainen, kirjastopalvelut sininen ja sekalaiset keltainen. Kukin asia muotoillaan kysymyksen muotoon. Kysymys kirjoitetaan sitä vastaavan väriselle lapulle; värisokeita varten lappuun kirjoitetaan väri myös kirjaimin. Kysymyksen vastaus kirjataan ppt-dialle. Diojen visuaaliseen ulkonäköön kannattaa panostaa; Cardiffissa palkattiin opiskelija, jota päivän ajan kuljetettiin kampuksella ja kuvattiin eri tilanteissa.

Esimerkki vastausdiasta. Huomaa vahvat värit ja sarjakuvamainen ulkoasu.

Itse perehdytystilanteessa opiskelijoille jaetaan kysymyskortit joko heidän tullessaan luokkaan tai heti tunnin alussa. Opettaja pyytää lukemaan tietyn värisen kysymyksen; koska saman värisiä kysymyskortteja on useita, hän ei koskaan tiedä mikä kysymys on kulloinkin tulossa. Joskus opiskelija saattaa kysyä jotakin muuta, kuin mitä kortissa lukee. Tai kortit katoavat mystisesti jonnekin – sekin on kuulemma koettu. Metodi ei siis sovellu ihan kaikille: opettajalta vaaditaan rohkeutta ja improvisointikykyä selvitäkseen erilaisista tilanteista. Metodia kannattaa kuitenkin kokeilla: Cardiffin yliopiston opiskelijoista 98% koki saaneensa erinomaisen kuvan kirjaston palveluista. Mikä tärkeintä, lähes 80% ilmoitti mielellään osallistuvaansa myös muihin kirjaston tarjoamiin opetuksiin.

Päivä jatkui Sonjan kertomuksella IL:n integroidun opetuksen eri toteutustavoista ja siitä, mitä mieltä opiskelijat niistä olivat. Pääosin he pitivät IL:n liittämistä muuhun opetukseen tavoiteltavana asiana, ja myös omaksuivat sen paremmin IL:n liittyessä selvästi heidän omaan alaansa. Yhtä selkeästi tehokkainta toteutustapaa ei opetukselle ole olemassa, sillä jokaisen opiskelijan oppimistyyli on erilainen. Yhtä mieltä oltiin kuitenkin siitä, että IL-opetus olisi saanut ajoittua aikaisempaan opintojen vaiheeseen.

Sonja ja Nigel kuuntelivat kiinnostuneina työryhmien tuloksia. Joita muuten riitti.

Päivän workshop-osuudessa osallistujat pääsivät yhdessä miettimään vastauksia kolmeen kysymykseen:

1. Millä muilla tavoin kirjastoperehdytystä ja IL-opetusta voisi elävöittää?
2. Mitä mieltä olet: toimisivatko Pecha Kucha ja kefalonialainen metodi omassa kirjastossasi? Missä asioissa voisit niitä hyödyntää?
3. Mitä ovat ne ongelmat ja haasteet, jotka liittyvät IL:n opetuksen integrointiin? Miten ne voidaan ratkaista?

Miten Sinä kysymyksiin vastaisit?

Katso myös Irina Vikmanin napakka seminaariraportti SAMKin kirjaston blogista.